Äitikirja-haaste

"Me kaikki äidit ollaan erilaisia.

Me ei aina ymmärretä toisiamme, mutta meitä kaikkia yhdistää äitiys ja rakkaus jälkikasvuamme kohtaan.

Me eletään omaa arkeamme, joka on just meidän ja meidän perheen näköistä.

Me koetaan äitiys eri tavoin, joten luonnollisesti ajatellaan siitä myös eri tavalla.

Joku toinen on kotiäiti henkeen ja vereen, kun taas joku toinen halajaa töihin heti sen ollessa mahdollista."

Näillä sanoilla aloittaa serkkuni Milla, Millamainen blogista tämän äitihaasteen.

Hän haastoi minutkin tähän mukaan ja tässä sitä nyt ollaan, taas haasteen edessä.

Lapset ovat minulla jo isoja, mutta eiköhän muistissa ole vielä vauva-aikojenkin asioita.

Lapsia minulla on...

Kaksi, 20-vuotias tytär Mariam ja 15-vuotias poika Mohammed.

Tämän ikäisenä tulin ensimmäistä kertaa äidiksi:

22 vuotiaana.

Kun sain tietää olevani raskaana, tällaisia tunteita se minussa herätti:

Onnellisuutta, pelkoa menetyksestä, kiitollisuutta ja rakkautta.

Kuvaile synnytystä kolmella sanalla.

Ensimmäinen synnytys: pitkä, kivulias ja sektio

Toinen synnytys: nopea, alatiesynnytys ja komplikaatiot

Parasta äitiydessä on...

Lapset tietenkin.

He ovat puoliksi minua ja puoliksi ihanaa isäänsä.

Pahinta äitiydessä on...

Jatkuva pelko siitä, että lapsille sattuu jotain pahaa.

Must have -tavara, joka helpottaa äitiyttä:

Puhelin ehdottomasti. Sillä voi pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin ja soittaa lääkäriin jos tarvista.

Must have -tavara vauvavuodelle:

Laadukas sitteri. Siinä vauvaa pystyi heiluttelemaan ja siinä hän myös pystyi pienet unosetkin ottamaan.

Paras arkiruoka:

Tortillat, niissä saa koko perheen syömään vihanneksia ja täytteitä voi vaihdella fiiliksen mukaan.

Olen hyvä äiti, koska:

Rakastan lapsiani yli kaiken, autan kun apua tarvitsevat, olen läsnä lapsilleni ja huolehdin siitä, että heillä on hyvä olla.

Parasta lapsiperheen arjessa:

Yhteinen aika lasten kanssa. Tykätään katsella leffoja yhdessä ja herkutellaan samalla.

Pahinta lapsiperheen arjessa:

Jatkuva ruoan laittaminen. Hitsit, että tuota ruokaa menee kun on liikunnallisia lapsia :)

Äitiydessä minut yllätti positiivisesti:

Se miten syvästi voi toista rakastaa heti kun hänet näkee ensimmäisen kerran.

Olen myös ylpeä meistä Rachidin kanssa, että ollaan pärjätty näin hyvin.

Tässä oli pakko antaa pisteitä myös Rachidille, koska tarvitsen häntä ollakseni hyvä äiti.

Minun vinkkini äideille:

Ota rennosti. Lapset eivät vaadi täydellisyyttä vaan he haluavat läheisyyttä ja aikaa sinulta.

Minun mottoni arjessa:

Tee mitä ehdit. Äitinä työt eivät lopu koskaan, joten välillä niiden voi antaa odottaa.

Kun lapsi menee illalla nukkumaan, minä:

Käperryn mieheni kainaloon ja me katsellaan rikosohjelmia tai elokuvia yhdessä. 

Millainen äiti sä olet? Miten sinä vastaisit kysymyksiin?