26 vuotta naimisissa

 

Tänään saadaan kääntää taas uusi lehti meidän avioliiton vuosikirjasta.

26 vuotta rouvana ei omaan korvaan kuulosta yhtään hullummalta saavutukselta.

Katsokaa tuota kuvaa meistä, olemme niin nuoria vielä ja silti niin valmiita luottamaan siihen, että rakkautta riittää loppuelämäksi asti.

Olemme monta kertaa miettineet sitä, että jos emme olisi yhdessä, olisi kaikki elämän vastoinkäymiset tuntuneet sellaisilta, joita ei yksin jaksaisi kestää.

Ehkä ne vastoinkäymiset ovat vahvistaneet meitä pariskuntana.

Tykkään puhua Rachidista ja meidän parisuhteesta.

Kuulostaa ehkä itserakkaalta, mutta tiedän olevani hyvä vaimo (varmistin vielä asian Rachidilta ja kuulemma pitää paikkansa).

Rachid on taas mies minun makuuni.

Hänessä on särmää, hän tuo turvaa, hän on älyttömän hauska ja hurjan komea.

Rachidin silmissä olen kaunis, vaikka en aina sitä itsessäni näekään.

Tyttären kanssa juuri puhuimme siitä, että miten kaikki kiusaaminen oli minuunkin jättänyt jälkensä.

En voinut uskoa, että joku oikeasti voisi minuun rakastua.

Rachid teki ison työn minun kanssani ja sai uskomaan, että minäkin ansaitsen olla rakastettu.

Toki minua kotona aina rakastettiin ja minulla oli rakastavia ystäviä, mutta yleensä minua ei katseltu romanttisessa mielessä rakastuneesti.

Muistankin miten ensimmäisen treffi-illan jälkeen kysyin Rachidilta, että nähdäänkö me enää?

En uskonut, että näkisimme.

Rachid antoi minulle suukon ja sanoi, että nähdään huomenna!

Sen  jälkeen nähtiin joka päivä ja lopulta päätimme mennä naimisiin, koska toisen kanssa oli niin hyvä olla.

Meilläkin on tietysti ollut niitä alamäkiä, mutta en siltikään luopuisi meistä <3

Tänään herkuttelemme minun tekemilläni kaurakekseillä ja Rachidin ostamalla kakulla.

Tästä on hyvä jatkaa taas vuosia eteenpäin, rakastaa ja olla rakastettu!

Haleja kaikkien päivään <3