Rottinkitarjottimet

Ennen kuin kerron mitään tarjottimista, haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita.

Muistan kun ihan hetki sitten voivottelin, miten en saa mitenkään uusia lukijoita.

Nyt teitä on kuitenkin jo 50.

Te kaikki ihanat ilostutatte päivääni kommenteillanne ja voin sanoa, että muutaman bloginpitäjän kanssa tunnen sielunsisaruutta, ilman, että olemme edes tavanneet.

Kiitos siis teille kaikille.

Tämä tilanne tekee minut niin onnelliseksi, että luulenpa seuraavan postauksen olevan koruarvontaa vailla :D

Joten pysykäähän mukana!

Nyt niihin rottinkitarjottimiin.

Sain kolme rottinkireunaista "tarjotinta" lähikaupasta, kun sinne vaihdettiin uudet korit hedelmätiskille. 

Pesin tarjottimet mäntysuovalla ja annoin kuivua kunnolla.

Maalasin tarjottimet valkoisella maalilla.

Kuvat ja tekstit tulostin Pinterestista ja kiinnitin tarjottimien pohjaan decoupage-lakalla.

Lakkasin koko pohjan, näin sitä voi pyyhkiä huoletta kostealla.

Mitäs tykkäätte?

P.S. I love you ja Paris tarjottimet ovat uutta kotia vailla, joten jos sinua kiinnostaa jompikumpi saada itsellesi, otappa yhteyttä minuun tuolla sivun laidassa näkyvään sähköpostiin.

Äidin keittiö-tarjotin meni tietenkin oman äidin keittiöön :D

Iloista maanantaita ihanaiset!

Maalari maalasi taloa...

Mutta tällä kertaa ei tullut sinistä ja punaista, vaan ihan puhtaan valkoista :D

Oltiin työpaikan lasten kanssa kävelyllä täällä lähiseudulla ja eräässä talonyhtiössä oltiin vaihtamassa uusia aitoja.

Kaikki uusien aitojen laudat piti tasata saman pitusiksi ja siitä oli muutama laudan pää tippunut myös väärälle puolelle aitaa.

Siinä kun ihmeteltiin lasten kanssa moottorisahaa, kysäisin aidan rakentajalta lupaa ottaa muutaman palasen itselleni.

Mukaan lähti 3 palaa, koska en saanut enempää taskuihin mahtumaan :D

Mitäs niistä sitten tuli???

 Pikkusen oli maalipinta kärsinyt. Uutta maalia siis pintaan.

 No nyt näyttää paremmalta (tai ainakin puhtaammalta).

 Tulostetut numerot kiinnitin decoupage lakalla.

Nyt ei kukaan pääse sanomaan, etten ois taloa maalannut. Minäpä maalasin kolme :D

Nämä jäi nyt keittiön pöydän tarjottimelle, keittiötä koristamaan.

Mitäs tykkäätte tästä ideasta?

Iloista viikonloppua!

Pihlajanmarjoja ja kukkia

Taas piti käydä lähipellolta kukkia poimimassa pieni kimppu.

Nämä kukat kestävät hyvinä todella pitkään.

Ihania värejä, eikö vain?

Kimpun sekaan laitoin syntymäpäivälahjaksi saamani peltisydämen.

Netissä pyöriessä on silmään osunut useamman kerran aivan ihania kuvia rautalankaa pujotetuista pihlajanmarjoista.

Mietin millaisen muodon haluaisin rautalangasta vääntää, ja koska minulla sattui olemaan rakastan kaikkia päivä menossa, tein rautalangasta sydämen.

Tein lopulta näitä sydämiä kaksi. Suihkutin marjat hiuslakalla, joten nyt niiden pitäisi säilyä jouluun asti :D

Hyvää torstaita, kohta se on taas viikonloppu!

Nipsuille rasia

Vanupuikkorasia uuteen uskoon.

Olen aina tykännyt noista pyöreistä rasioista.

Nyt päätin sellaisen tuunata verhonipsuja varten.

Kaapin perukoilla on ollu kourallinen verhonipsuja ilman kunnollista säilytysrasiaa ja nyt kun meidän perheen korvat ovat puhtaat ja vanupuikkoja oli käytetty jo rasiallinen, saatiin näille nipsuillekkin oma rasia.

Päällystin rasian kannen mustalla kontaktimuovilla ja lisäsin siihen pultista vetimen. 

Vetimen kiinnitin Pattexilla.

Pultin päällystin myös kontaktimuovilla.

Rasiaa koristelin teipillä.

Etikettilappu on jäänne mun yrityksestä säilöä marjoja :D

Tällainen rasia syntyi mun verhonipsuille.

Kiusattu

Nyt on ollut paljon puhetta koulukiusaamisesta.

Myös minua on kiusattu koulussa, osan yläastetta sekä jatko-opintopaikassani kauppaoppilaitoksessa.

Yläasteella minua kiusattiin painostani ja kauppiksessa rakkaani takia.

Nyt kun katson kuvia itsestäni yläasteella, mietin miksi minua kiusattiin. 

Meidän luokalla oli saman kokoisia tyttöjä muitakin, kiusattiinkohan heitäkin?

Mikä ihme oikeuttaa kiusaamaan painon takia?

Nuorena sitä otti kaikesta enemmän stressiä, yritti laihduttaa mitä ihmeellisimmillä keinoilla ym.mutta...

Tekeekö lihavuus minusta sitten huonomman ihmisen ja oikeuttaako se pilkkaamiseen?

Minä olen lihava ja en tällä hetkellä omaa mitään kiinnostusta laihtua, osaan elää läskieni kanssa ihan kivasti, joten ei huolta.

Tämä kuva puhutteli minua ja toi kaikki nuoruuden epävarmuudet pinnalle taas.

Kauppaoppilaitokseen siirtyessäni, luulin olevani jo kuivilla vesillä, mutta toisin kävi.

Tapasin mieheni 16 vuotiaana, Forumin kahvilassa. 

Kovasti vannotin etten alkaisi seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa, mutta näköjään vannomatta paras.

Olin niin onnellinen, minulla oli ihana poikaystävä ja opiskelin toimistotekniikan merkantiksi. 

Kotona kaikki oli hyvin ja kukaan ei arvostellut valintojani.

Ennen kuin...

Joku opiskelija ryhmästäni oli nähnyt minut Forumissa mieheni kanssa.

Aamulla kun tulin kouluun, päälleni syljettiin, luokassa kaikki siirtyivät istumaan toiselle puolelle luokkaa, ihan kuin olisin ollut saastaisin ihminen maailmassa.

Tilanne muuttui niin rajuksi aamun aikana, että luokanvalvojani soitti isäni hakemaan minut kotiin.

Itkin kotona, enkä voinut ymmärtää mitä väärää olin tehnyt?

"Tänään tulee taas laivalasti pakolaisia satamaan, Outi on varmaan niitä siellä haarat levällään odottamassa"

Kuvitelkaa nyt miltä tuollaisen kuuleminen nuoresta tuntuu?

Nyt 23 vuotta myöhemmin, mietin miten vahva olinkaan.

Kestin kaiken tuon ilkeilyn, en luopunut rakkaastani (enkä läskeistäni :D) ja minä olen onnellinen.

Minulla on kaksi ihanaa lasta, kaunis koti ja hyvä työ ja edelleen se sama mies <3

Onkohan ne kiusaajat yhtään sen onnellisempia kuin minä?

Kuinkakohan heidän elämänsä on muotoutunut?

Tämä on minun tarinani ja se teki minusta juuri sen mitä olen tänä päivänä

VAHVA, ITSENÄINEN, RAKASTETTU NAINEN!

Piirtelyä ja arvonnan VOITTAJA

Tässä taas päivänä muutamana päätin raapustella taulupohjaan lyijykynällä peuran.

En ole koskaan osannut piirtää eläimen vartaloa. 

Piirtelen kyllä kasvoja ym. mutta esimerkiksi minun hevoseni näyttää aina muumipeikolta :D

Tämä siis olikin varsin haastava homma.

En oikeastaan ole vieläkään tyytyväinen tuohon vartaloon ja pää on suhteessa liian suuri, mutta nyt saa olla, ainahan tuon päälle voi maalata jotakin. 

Ja sitten siihen arvontaan.

Random.org arvontakoneella on voittajaksi arvottu 

Hukkakukka12. syyskuuta 2014 22.36

Ei tule muuta mieleen kuin joulukoriste! :D Yhdellä arvalla mukana.

Onnea voitosta!

Laitan sinulle viestiä sähköpostiisi.

Hienosti jaksoitte myös arvailla ystävälleni tehdyn korun alkuperää. 

Se oli kynttiläkoriste.

Koruosan takana oli piikki, joka upotetaan pöytäkynttilään.

Iloista torstaita!

Ovistoppari

Kaupoissa olen nähnyt nyt niin monenmoisia ovistoppareita, että pitihän sitä itsekkin sellainen tehdä.

Aiemmasta farkkuprojektista oli jäänyt sopiva pyllypala kangasta, joten siitä lähdin stopparia kehittelemään.

Tähän hommaan tarvitsin:

* palan farkkukangasta

* nuppineuloja

* ompelukoneen

* pienen muovipussin

* hiekkaa

* vanua

* tekstiilitussin

 Ompelin farkkupalasta pussukan, jossa on muotoonommellut kulmat. Käytin painona hiekoitushiekkaa, jonka laitoin pussukan pohjalle hedelmäpussissa. Loppuosan pussukkaa täytin vanulla. Ompelin yläosaan pienen kaistaleen kangasta, josta stopparia on helpompi liikutella.

 Piirsin stopparin toiselle puolelle tekstiilitussilla tähden.

 Hyvin pysyy ovi auki tämän stopparin avulla.

Muistakaahan osallistua blogini arvontaan TÄSTÄ LINKISTÄ.

Aurinkoista tiistaita!

Habitare 2014

Olipa kiva päästä tänäkin vuonna Habitare messuille.

Tällä kertaa suuntasin sinne äitini kanssa.

Hauskaa oli ja paljon kaikkea kaunista nähtiin.

Innostuin kuvaamaan valaisimia, joten tässä muutama otos niistä jotka miellyttivät minua.

Voi mitä kaikkea ihanaa olikaan koottu sisustustavara puolelle.

Muutamasta kivan näköisestä tilasta tuli myös otettua kuva. 

(yrittäkää vielä jaksaa mukana)

Mukaan kotiin lähti Sormustin ja sorkkarauta kirja, markkinalakua ja ilmaislahjana saatu pieni pussukka.

Kivaa oli ja ens vuonna otetaan uusiksi :D