Ehdin käydä Mian luona Karkkilassa, saunoa, muuttaa hiusten väriä, käydä kynsihuollossa, katsella ainakin 6 leffaa, syödä hyvin ja vähän herkutellakin.
Ihanaa oli myös, ilman kiirettä, nähdä omaa siskoa ja hänen lapsiaan.
Olen kerännyt voimia tulevaa viikkoa varten oikein kunnolla.
Mikä parasta, olen nukkunut kaikki mahdolliset univelat pois :)
Pääsiäisvapaat aloitin Karkkilassa.
Mialle nappasin keltaisia ja keväisiä tulppaaneja kauppareissulta.
Nyt täytyy antaa kaikki kiitos ruoista Mialle, koska minä en tehnyt koko kahteen päivään muuta kuin pilkoin sipuleita ja tomaatteja.
Torstaina Mia oli jo lomapäivällä ja sain kyydin kummitytöltä Karkkilaan.
Ruoka oli valmiina ja Mia oli tehnyt minun suosikkiani chili con carnea.
Päälle tuli smetanaa ja limen mehua.
Ai että kun oli pitkästä aikaa taas niin hyvää.
Lauantaina päätettiin tehdä hampurilaisia.
Naudan jauhelihasta paksut pihvit, cheddar-juustoa, salaattia, jalopenoja, punasipulia ja tomaattia.
Chilimajoneesi ja ketsuppi vielä hamppariin ja kylläpä tulikin hyvää.
Mia teki itse vielä lohkoperunoita ja nekin onnistuivat täydellisesti.
Kyselin jokin aika sitten, että mikä sävy sopisi hiuksiini ja suurin osa vastasi, että kuparinen sävy.
Nyt on sitten oikein kunnolla kuparista hiuksissa.
Jotenkin sävy taas toi uudella tavalla väriä myös kasvoihini.
Tykkään itse kovasti muutoksesta.
Kyllä se niin on, että kupariset ja ruskeat sävyt ovat minua varten, blondia minusta ei enää tule.
Lauantaina palasin Karkkilasta kotiin.
Olin varannut kynsihuollon tuohon päivään ja ensimmäistä kertaa kynsiin tuli vihreä sävy.
Nimettömissä on lehtikuviot.
Ihanan keväiset kynnet tuli tällä kertaa.
Kotona olemme katselleet myös elokuvia ja sunnuntaileffana meillä olikin
Jee, kevään ensimmäinen perhonen bongattu ja pelastettu!
Vielä oli reppana aika kohmeessa, mutta eipä hän (perhonen siis) tiedäkään miten paljon toi iloa lapsille ja meille aikuisille.
Jotenkin toi mukanaan ensimmäisen oikean kevätfiiliksen.
Ihanaa on ollut myös ulkoillessa tuntea auringon lämpö kasvoilla.
Nenässä tosin jo kutittaa allergiaoireet, mutta niille sanon, että haistakaa kukka, en välitä!
Talvi oli niin pitkä, että innolla otan kevään vastaan, vaikka nokka olisikin vähän tukossa samalla.
Muistan lapsuudestani kun opettajat olivat pari kertaa lakossa ja pääsin isäni työpaikalle aikaa viettämään lakkopäiviksi.
Toukokuun alussa olen itse aloittamassa ensimmäistä lakkoani ikinä.
Toivottavasti päättäjät vihdoin avaisivat silmänsä ja saataisiin meidän töistä sitä ansaitsemaamme korvausta.
Pidämme kuitenkin huolen niistä pienimmistä ihmistaimista.
Varhaiskasvatuksesta puhutaan paljon, yleensä huonoja asioita, mutta oikeasti alalla on paljon hyvääkin.
Eihän kukaan jaksa tehdä tätä työtä, jos ei välittäisi lapsista, haluaisi luoda heille turvallisen paikan kehittyä ja oppia.
Itse olen rajoja asettava, haleja rakastava, hassutteleva ja ohjaava varhaiskasvattaja.
Pidän työstäni vaikka se onkin samaan aikaan hiton raskasta.
Voin sanoa, että vaikka arkirytmi toistuu päivästä toiseen samana, ei yksikään päivä ole täysin samanlainen lasten kanssa.
Olen ollut myös tyytyväinen valitsemaani liittoon, joka on todella meidän työntekijöiden puolella.
On ollut mahtavaa saada ihan pieniinkin asioihin heti vastaus liiton työntekijöiltä.
Jotenkin tulee olo, että he kyllä auttavat, jos apua tarvitsen.
Jännityksellä odotan, miten tulevissa neuvotteluissa käy ja miten tulee sujumaan minun ihka ensimmäinen lakkoni (toivottavasti sopuun päästäisiin ilman lakkoa).
Lisäsin reilun ruokalusikallisen rypsiöljyä ja yhden raastetun valkosipulinkynnen.
Maisteiksi laitoin paprikajauhetta, kurkumaa, pippurisekoitusta, suolaa, sriracha-kastiketta ja ripauksen tex-mex mausteseosta sekä pari teelusikallista hunajaa.
Paistelin filepaloja pari minuuttia.
Kuorin ja viipaloin 5 perunaa ruokaa varten.
Lisäsin perunat kasariin sekä n.7dl vettä.
Sekoittelin vähän ja laitoin ruoan kannen alle hautumaan.
Levy oli keskilämmöllä (meillä 1-6, joten paistelin aluksi 4:lla ja lopuksi laskin lämmön 3:lle).
Hauduttelin ruokaa 20 minuuttia.
Kurkin välillä, että neste riittää ja että perunat kypsyvät tasaisesti.
Ruokaa odotellessa paistoin vielä esipaistettuja sämpylöitä uunissa ruoan kanssa nautittaviksi.
Huomatkaa, että kasarista on jo puolet ruoasta kadonnut, kun vihdoin pääsin kameran kanssa valmista ruokaa kuvaamaan :D
Sämpylöiden kanssa tästä riitti hyvin kolmelle aikuiselle syötävää.
Nopeaa, herkullista ja vaivatonta sen arkiruoan teko pitää olla...tai ainakin minun mielestäni!
Onko sinulle vinkata hyvää arkiruokaohjetta?
Herkullista loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille <3
Taas sitä ollaan vuosi vanhempana tässä maailmassa.
Miten paljon kaikki onkaan muuttunut 47 vuoden aikana.
Olen monesti miettinyt, miten onnekas olen.
Olen saanut elää hyvän ja onnellisen lapsuuden, sain rauhassa nauttia nuoruudestani, olen tavannut elämäni rakkauden, saanut ihanat lapset, meillä on kiva koti ja minulla on upeita ystäviä.
Saan tehdä töitä, josta ei haastetta puutu, minulla on mukavia työkavereita.
Elämä on aika hyvää näin 47 vuotiaan silmin.
En ole vuosiin juhlistanut synttäreitäni, enkä tehnyt poikkeusta tänäkään vuonna.
Tytär tuli käymään ja ystävä poikkesi kahvilla, siinäpä oli meidän juhlimiset.
Tein minä sentään juustokakun tarjottavaksi ja mies paisteli pasteijoita suolaiseksi syötäväksi.
Sain aivan ihania lahjojakin, joista on iloa pitkään.
Lapsilta sain kummaltakin ruusukimput ja tytär toi vielä minulle uusimman Pikku Myy mukinkin.
Ystävä hemmotteli minua lahjakortilla ja mies osti minulle sormuksen.
Äitini antamilla lahjarahoilla ostin itselleni taulun maalaukseen tarvittavat tarvikkeet ja vielä jäi rahaa johonkin muuhunkin pieneen hankintaan.
Onnellinen synttärisankari kiittää myös lukuisista onnitteluista, joita olen saanut sekä Facebookiin että myös Instagramiin.
Tästä lähdetään siis hyvillä mielin aloittamaan uutta viikkoa!
