Talomuseo Glims

 

Pari viikkoa sitten kävimme päiväkotiryhmäni kanssa Talomuseo Glimsissä.

En ollut moneen vuoteen käynyt paikassa ja oli kiva päästä tällä kertaa käymään siellä talviaikaan.

Glims eli Talomuseo Glims on vanha espoolainen maatila Karvasmäen kylässä Bembölessä. 

Glims on toiminut maatilana ainakin 1500-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. 

Museoalueen muodostavat 11 alkuperäisillä paikoillaan olevaa rakennusta, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. 

Alue muutettiin museoksi vuonna 1958.

Osoite: Glimsintie 1, 02740 Espoo

Jorvin sairaala sijaitsee toisella puolella tietä.

Enpä ole hetkeen laittanut näin paljon kuvia yhteen postaukseen, mutta tässä nyt tulee!

Meille oli varattu esittelykierros ja pääsimmekin ensimmäisenä tutustumaan itse asuintaloon.

Lapsia ihmetytti tuvassa olevat kerrossängyt, että miten voi nukkua keittiössä?!

Katossa roikkui ruisleipiä ja lieden päällä oli iso pata, jossa aikoinaan oli varmasti keitelty keittoja ja pataruokia.

Miten kangaspuut voivatkin olla niin mielenkiintoisen ja kauniinkin näköiset.

Makuukammareissa oli upeita huonekaluja ja myös oleskelutilaa, jossa on varmasti kestitty vieraita.

Yksi tytöistä huokaisi, että onpa kaunista <3

Tallista löytyi iso puinen hevonen ja siellä oli myös pienempi puinen poni, jota lapset pääsivät harjaamaan ja syöttämään porkkanoilla.

Tätä pahvista miestä säikähdin ihan kunnolla, kun käännyin äkisti ympäri.

Koska en halunnut olla ainoa joka säikähtää, pyysin työkaveria katsomaan nopeasti taakseen ja heh heh, hänkin säikähti :D

Satulaakin pääsi testaamaan jos halusi.

Oli siinä kuulkaa ihmeteltävää aikuisellekin.

Pääsimme myös testaamaan pientä käsimyllyä, aika raskasta hommaa ollut jauhaa jauhoja.

Glims on aivan ihana paikka ja oli mukava kokemus sekä lapsille että meille aikuisillekin.

Jotenkin sitä alkoi mielessään kuvitella paikkaa silloin, kun siellä oli maatilan eläimiäkin.

Kyllä se elämä oli niin erilaista silloin.

Kerrankin tällainen kulttuuripostaus minulta :)

Oletko sinä vieraillut koskaan Glimsissä?

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua kaikille <3

Kanelinen omenapiirakka

 

Tein meille viikonloppuna pitkästä aikaa omenapiirakkaa.

Olen tämän ohjeen täällä ennenkin jakanut, mutta kertaus on opintojen äiti, joten tässäpä se tulee nyt uudestaan.

Taikinaan tulee:

2 kananmunaa

1,5dl sokeria

75g sulatettua leivontamargariinia

1dl maitoa

1tl vaniljasokeria

1½tlk leivinjauhetta

2½dl vehnäjauhoja

Kuorin ja pilkoin pieniksi paloiksi 2 omenaa.

Sekoitin palojen joukkoon sokeria ja kanelia (oman maun mukaan).

Valmis taikina kaadetaan vuokaan ja päälle asetellaan kaneli-sokeroidut omenat.

Piirakkaa paistetaan 175 asteisessa uunissa n.40 minuuttia.

Valmiin omenapiirakan päälle ripottelin vielä tomusokeria koristeeksi.

Tästä tuli jälleen kerran niin hyvää ja tykkäsin kun pieniä omenan paloja tuli kunnolla jokaiseen leikattuun piirakan palaseen.

Tämä viikko ei sitten alkanutkaan kovin vahvasti, koska heräsin maanantaina kuumeisena ja nyt sitten parantelen oloa täällä kotosalla.

Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin?

Oliko herkuttelua viikonloppuna?

Ihanaa viikkoa teille kaikille <3

Töitä ja keikistelyä

 

Jotenkin nykyään hävettää nämä minun postaukseni.

Tuntuu, että ei minulla ole oikein mitään kerrottavaa teille.

Päivät menevät työn merkeissä ja illat työpäivästä palautumiseen.

En ole hetkeen askarrellut muuta, kuin töissä jotain pientä.

Tuntuu, että kotonakaan ei ole enää tilaa uusille tuunauksille.

Pitäisi kuitenkin saada itseään niskasta kiinni ja maalata meidän keittiötikkaat uudestaan...ehkä joku päivä lähiaikoina.

Keskiviikkona tein lasten kanssa kevään ensi kukkasia päiväkodin ikkunaan.

Lapset saivat itse maalata kätensä ja painaa sen kuvan ikkunaan.

Minä sitten taiteilin nuo kukkien varret.

Oli kivaa sekä minulla, että lapsilla.

Keskiviikon kunniaksi päätin keikistellä eteisen peilin edessä oikein kunnolla.

Vitsit, että tykkään noista saappaista.

Täytyy varmaan viikonloppuna laittaa ne leggareiden kanssa.

Uudet tekonahkaisen näköiset legginssit muuten suhisevat kun kävelen.

Onneksi se suhina ei kuulu muualla kuin hiljaisissa tiloissa!

Mian mies sanoi, että voisin ne jalassa osallistua anonyymit suhisijat kokoukseen :)

Torstaina alkoi Ramadan paastokuukausi.

Tsemppiä kaikille paastoajille.

Jotenkin tämä viikko meni vauhdilla ja taas pääsee viikonlopusta nauttimaan.

Leppoisaa perjantaita ja viikonloppua kaikille <3

Viikonlopun kuulumiset

 

Perjantaina töiden jälkeen suuntasimme Mian kanssa kohti Karkkilaa.

Syötiin kymmenen pisteen hodari illallinen, katseltiin kauhuleffaa ja käytiin saunomassa.

Laitettiin ihanat maskit naamalle ja aamulla herättiinkin selvästi pehmoisemmalla iholla kuin illalla nukkumaan mennessä :)

Lauantaina aamupäivästä päätettiin myös lähteä käymään kirppareilla Riihimäen suunnalla.

Nappasin tämän ylemmän kuvan auton ikkunasta, aika ihanat peltomaisemat.

Reissu ei mennyt oikein putkeen, kun Mialla alkoi yhtäkkiä olemaan todella huono olo.

Palattiin sitten pikavauhtia takaisin Karkkilaan ja kirpparikierros jäi toiseen kertaan.

Lauantaina päätin myös freesata hiusvärini.

Värinä Nutrissen sävy 7.40 intensiivinen kupari.

Kylläpä taas piristi saada vähän väriä päähän, koska samalla se tuo myös väriä kasvoihini.

Mitä mieltä, onko liian oranssi minulle?

Sunnuntaina kotona odotti yökylässä ollut Noomi.

Hyvin oli perheen miehet hoitaneet tätä koiramummin silmäterää, mutta oli ilmeisesti myös mummia ollut ikävä, sen verran riehakkaan kotiinpaluun sain :)

Päiväunet piti ottaa myös ihan jalassa kiinni maaten.

On se kyllä ihana karvavauva.

Oli siis vähän erilainen, mutta ihan mukava viikonloppu kuitenkin.

Viikonloppu on aina viikonloppu ja joka viikko se tulee tarpeeseen.

Ihanaa viikkoa teille kaikille <3

Loppuviikon jorinat

 

Keskiviikkona, kynsihuollosta kotiin tullessa, oli näin muhkea pilvi taivaalla.

Ei kamera saanut koko kauneutta napattua, mutta pakko oli kuitenkin kuva ottaa.

Viimeiset auringonsäteet antoivat valoa pilvenhattaran välistä.

Keväinen aurinko on alkanut jo lämmittää ihoa, joten aamurutiineihin olen lisännyt aurinkosuojat.

Vielä pitäisi vähän sään lämmetä ja en pistäisi pahitteeksi, että nuo loputkin lumet jo sulaisivat pois.

Nämä Rachidin ostamat ruusut naistenpäiväksi, ovat edelleen ilahduttamassa kauneudellaan.

Kukat ovat upeita ja niissä on nyt enemmän oranssin sävyjä.

Sanottiin keltaisista ruusuista sitten mitä vain, niin minun mielestäni ne ovat aina olleet kauniita.

Maaliskuun kynnet ovat klassisemmat ja hillitymmät kuin edellisen kuukauden punaiset upeudet.

Ranskalainen manikyyri ja ruusukultainan glitteri sopivat mielestäni kivasti yhteen.

Eilen kauppareissulla, ostoksia maksaessa, sain kynsikehuja Lidl:n kassahenkilöltä...Ihanaa <3

Minäpä muuten lähden tänään viikonlopuksi Karkkilaan.

Perheen miehet jäävät kotiin, koska Noomi (mummin rakas) tulee yökylään lauantaista sunnuntaihin.

Onneksi ehdin Noomin kanssa touhuta vielä sunnuntain puolella, kun itse kotiudun reissusta.

Ihanaa nähdä Miaakin taas pitkästä aikaa.

Olemme naureskelleet, että mistä tietää, että nyt pitää nähdä?

Siitä, että puhelut ilman mitään syytä kestävät tunti tolkulla ja viestejä lähetellään monta kertaa päivässä.

Niin on jo ikävä omaa ystävää.

Blogi ja bloggaaja siis hiljenevät hetkeksi ja palaan linjoille taas ensi viikolla.

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua teille kaikille <3

Puhutaan kehoistamme

 

Huomaan, että joka vuosi, yleensä keväällä, nostatan puheenaiheeksi kehopositiivisuuden.

Viime toukokuussa kirjoittelin tästä aiheesta ja sen yhteydessä myös mainitsin huonon itsetuntoni.

Postauksen voit lukea vaikka TÄSTÄ.

Meillä oli Tiian kanssa keskustelua meidän kropista ja kohdista, joista emme pidä ollenkaan.

Kun karvoja on enemmän kuin omalla miehellä, paikoissa joissa niitä ei kuuluisi olla.

Kun maha roikkuu ja siinä on raskausarpia.

Kun tissit ovat eri paria ja rintavako on vain etäinen haave.

Kun allit heiluu vielä viisi minuuttia sen jälkeen, kun käsi on jo pysähtynyt.

Kun mummopikkarit ovat ne ainoat oikeat pikkuhousut sinun kropallesi.

Kasvoista nyt sitten puhumattakaan.

Silmäpussukat aina mustina ja roikkuvina.

Niin syvä ryppy silmien välissä, että siinä pysyisi kynä pystyssä.

Kun kaksoisleuka on suurempi kuin se ensimmäinen leuka ja siinä kaiken lisäksi kasvaa karvoja.

Huh, huomasitteko miten helppoa on löytää itsestään asioita joista ei pidä?

Olisi ihan hurjan mielenkiintoista saada miehistä näkökantaa tähän aiheeseen myös.

Onko miehillä samoja ulkonäköpaineita kuin meillä naisilla?

Rachid on harmitellut ääneen oikeastaan vain hiustensa vähenemistä päälaelta, en ole muuta ainakaan hänen suustaan kuullut.

Kehopositiivisuudesta puhuminen julkisesti on todella tärkeää.

Antaa kaikenlaisten kehojen olla sellaisia kuin ovat, ilman, että tarvitsee kuunnella arvosteluja toisilta ihmisiltä.

Varmasti jokainen meistä löytää itsestään jotain valitettavaa, joten se oman pään sisällä käytävä taistelu riittää.

Ihminen on toki niin paljon enemmän, kuin se mitä me kaikki näemme ulospäin.

Sisäinen kauneus, ihmisen teot ja sanat puhuvat omaa tärkeää kieltään.

Meissä kaikissa on jotain kaunista, niin ainakin haluan uskoa.

Ajatellaan kuitenkin nyt hetki vain omaa kehoamme.

Mistä sinä pidät itsessäsi?

 Minun kolmen kärki on seuraavanlainen:

1. Tykkään poskipäistäni, ne ovat korkeat ja niitä on kiva korostaa poskipunalla.

2. Tykkään myös huulistani. Ne ovat  oikein oivat pusuttimet :)

3. Tykkään pepustani...Kyllä luit oikein!

Peppuni on pyöreä ja muhkea :)

(harvoin täällä blogissa näkyy peppukuvia, apua 😱)

Nyt haastankin sinut kertomaan kolme hyvää asiaa kehostasi.

Voi toki kertoa enemmänkin jos haluaa :)

Olet kaunis juuri sellaisena kuin olet <3

Viikon höpinät

 

Huh mitä pakkaslukemia on tällä viikolla taas saatu.

Viikon aamu ennätys oli tämä -15 astetta.

Aika rapsakkaa oli.

Onneksi minulla on parit "villahousut", joten olen aika lämpöisenä pysynyt.

Nyt kyllä oikeasti alkaa tämä talvi riittämään!

Keskiviikkona vietettiin naistenpäivää.

International Women's Day

YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran maaliskuun 8. päivänä vuonna 1975. Samana vuonna vietettiin YK:n kansainvälistä naisten teemavuotta, jota seurasi naisten vuosikymmen 1976-1985 sekä useita naisten maailmankonferensseja. Naistenpäivän historia ulottuu kuitenkin jo 1900-luvun alkuun. Vuonna 1910 Kööpenhaminassa kokoontunut sosialistinen internationaali päätti naistenpäivän vietosta, tarkoituksena edistää naisten äänioikeutta ja naisasialiikettä.

(teksti kopioitu https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/kansainvalinen-naistenpaiva)

En odottanut saavani kukkia, koska niitä olen nyt saanut muutenkin, mutta sain niitä kuitenkin ❤️ Sai myös valmiiksi tehdyn aterian nenäni eteen ja rauhallisen koti-illan oman kullan kainalossa <3

Työkaverini Antti oli ostanut meille päiväkodin naisille yhteisen kukkakimpun kahvihuoneeseen.

Ihanasti tehty mielestäni ja niin kaunis kimppukin tämä on!

Kyllä se niin kuulkaas on, että meissä naisissa on voimaa ja taikaa <3

Hiekkaleikki on ollut tämän viikon paras leikkipaikka...siis minulle.

Ihan mahtavia dinosaurus ja lohikäärme juttuja olen päässyt kuulemaan.

Ja kuulkaa, kävipä leikissä vielä niinkin, että lisko onnistui pelastamaan tiikerin hiekasta häntänsä avulla :)

Nyt tämä nainen kaivautuu peiton alle, laittaa kuulokkeet korviin ja nauttii musiikista ja viikonlopun vapaapäivistä.

Millainen viikko sinulla on ollut?

Tapahtuiko jotain kivaa tällä viikolla?

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua teille kaikille <3

Viikonlopun kuulumiset

 

Olipa kyllä taas kertakaikkisen mukava viikonloppu.

On ollut aikaa tavata äitiä ja bonusisää, shoppailla urakalla, saada tytär, vävy ja karvainen lapsenlapsi kylään ja tulipa tuossa vetäistyä vielä päiväunosetkin sunnuntain iltapäivän kunniaksi :)

Ennen lauantain kauppareissua testasin meikin voimaa kasvoihini.

Ensimmäisessä kuvassa olen ilman meikkiä ja toisessa kuvassa taas meikillä.

Onhan tuossa aikamoinen ero vai mitä?

En ole koskaan perustanut meikkivoiteista (vaikka varmaan pitäisi), joten peitän vain silmänaluset ja nenän syrjät peitevoiteella, muuten ihoni saa vain olla.

Meidän olohuoneessa, sohvan nurkassa, saa ihan parhaat selfiet.

Näyttää, että minulla ei olisi silmäpussukoita lähes ollenkaan, mutta oikeasti kärsin niistä :(

Huomatkaa hienot Harry Potter sukat :D

Diabetes löydön jälkeen olen onnistunut tiputtamaan vähän kiloja ja nautinkin nyt uusien vaatteiden sovittelusta ja no vähän ostelustakin.

Ostin itselleni tällaiset tekonahkaiset legginsit New Yorkerista.

Ovat oikein mukavat päällä ja myös lämpimät, mutta eivät kuitenkaan hiosta ihoa.

Leggareiden lisäksi lauantain shoppailu asussa oli iso valkoinen pehmoinen neule sekä valkoiset lenkkarit.

Takki on vielä vähän liian ohut tähän säähän, mutta menee mukavasti kauppareissuilla, kun pääsee autolla ovelta ovelle.

Sunnuntaina saatiin, pitkästä aikaa, tytär, vävy ja Noomi kyläilemään ja syömään meille.

Noomi oli niin innoissaan mummolaan pääsystä, että tämä mummi meinasi lytistyä iloisen hyppelyn ja suukkojen alle.

Noomi oli oppinut myös uusia temppuja.

On hän vaan niin fiksu rakas <3

Rachid teki kana-juustopasteijoita koko porukalle ja minä tein lisukkeeksi feta-salaattia.

Kuvassa muuten minulla päällä uusi verkkari asuni.

Ostin Tokmannin alesta, collage-paita ja housut yhteishintaan 14€.

Ilta menikin sitten ihan vain tv:n ääressä.

Mitä sinä puuhastelit viikonloppuna?

Ihanaa viikkoa teille kaikille <3

3 x kuukauden kuva

 

Nadine VIA PER ASPERA AD ASTRA blogista pyysi minutkin mukaan 3 x kuukauden kuva haasteeseen.

Haaste on simppeli ja hauska, joten päätin osallistua tähän.

Joka kuukaudelta kerätään 3 valokuvaa, joiden aiheet ovat:

Arkikuva

Kuukauden huippuhetki kuvana

Ei mennyt kuin Strömsössä-kuva

Tässä minn helmikuun kuvani!

Ensimmäinen kuva on hyvinkin arkinen, eli kuvanapsaisu työpaikalta.

Kävin aamusta laittamassa liikuntarataa valmiiksi lapsille ja nappasin valmiista radasta kuvan, että muistan seuraavallakin viikolla, että mitä tuli tehtyä :)

Kuukauden huippuhetkiin kuului tietysti pojan syntymäpäivät, mutta enpä sitä nyt tällä kertaa valinnut haasteeseen.

Haastekuvaksi valikoitui minulle tapahtunut ihana huippuhetki.

Mies toi helmikuussa minulle kaksi kertaa ruusuja ja se jos mikä on ihme :)

Joko olen tehnyt jotain oikein tai mies tehnyt jotain väärin...No ei, vitsi vitsi!

Ensimmäinen ruusukimppu oli valkoinen ja kun se kuihtui, sain tilalle nämä kauniit ja kerrokselliset, syvän punaiset ruusut <3

Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä - kuva löytyi ihan vahingossa.

Mietin, että aika vähän on helmikuussa tullut törttöiltyä, saati sitten napattua törttöilyistä kuvaa, mutta sitten vastaan tuli tämä kuva.

Missä ihmeen vaiheessa olen tällaisen vahinkoräpsyn ottanut?

No aina ei näköjään kuvienkaan otto mene ihan suunnitelmien mukaan :)

Jatkossakin ajattelin jakaa edellisen kuukauden 3 kuvaa seuraavan kuun alussa, joten jatkoa seuraa koko vuodeksi.

Tämän haasteen voi kuka vaan napata mukaansa!

Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua teille kaikille <3