Olipa taas touhua ja tohinaa ystävän kanssa!
Viikonloppuna olimme siis Karkkilassa yökyläilemässä.
Perjantai käytettiin syömällä klassikkoruokaa eli makkaraperunoita kaikilla maustella, katseltiin leffoja, höpöteltiin, saunottiin ja valvottiin myöhään.
Lauantaina päätimme lähteä Saloon kirpparille, vaikka tiedettiin, että ei varmasti ehdittäisi kun yhdelle kirpparille.
Näin siinä sitten kävikin, mutta sain Radio kirppariltakin mukaani hyviä ostoksia.
Ostin eurolla tämän verhopidikkeen.
Ajattelin, että jos sen saisi kahtia, niin saisin kivat tupsut meidän vitriinin oveen.
Tuunausta siis tiedossa.
Tämä kannellinen laatikko maksoi myös euron.
Laatikoita tarvitsee aina ja tämä laatikko on kaunis tuon pitsin ja kivojen kantokahvojen vuoksi.
Äidilleni ostin Salon tuliaisina tämän kauniin koristepallon.
Tämä on todella ohutta lasia.
Kirpparilla ollessani, onnistuin tiputtamaan yhden tällaisen lattialle, ja se hajosi ihan tuhanneksi sirpaleeksi.
Onneksi samalla myyjällä oli näitä 3 myynnissä, niin sain rikkoutuneen lisäksi ehjänkin mukaani.
Olin myös yllättynyt myyjän kommentista, että harva korvaa kirpparilla hajottamiaan tavaroita.
Minusta ihan käsittämätöntä, että hajotat toisen omaisuutta ja sitten et sitä korvaisi.
Kaksi palloa maksoi yhteensä 3€, joista siis ehjänä onnistuin kotiin kuljettamaan yhden.
Kirppiksen paras löytö (omasta mielestäni) oli nämä nahkaiset Conversen tennarit.
Ihan kuin uudet, luulen, että kerran ehkä jalassa olleet tennarit sain 15€ hinnalla itselleni.
Mikä tuuri löytää uudet conssit tähän hintaan.
Varmistin vielä kummitytöltä ja omalta tyttäreltä, että teen kannattavat kaupat.
Kummatkin vakuuttivat, että kyllä kannattaa ostaa, koska tällaiset kengät voivat maksaa 80-120€.
Karkkilaan päin ajaessa, pysähdyimme myös Kasvihuoneilmiöön.
Tästä teen kuitenkin oman postauksen vielä.
Kasvihuoneilmiössä näin vanhan ystäväni, johon en ollut törmännyt päälle kuuteen vuoteen.
Ihan mahtavaa oli päästä halaamaan häntä pitkästä aikaa.
Viimeksi halasimmekin saattokodin käytävällä.
Minä olin saattamassa isääni viimeiselle matkalla ja ystäväni oli siellä miestään saattamassa.
Iloisempi oli siis tämä tapaaminen.
Tässä välissä ehti jo päiväkin vaihtua alkuiltaan!
Mia loihti meille ruoaksi herkullista chili con carnea.
Syötiin niin paljon, että maha meinasi ratketa.
Leivoimme myös herkullisen makean kakun Mian tulevia synttäreitä juhlistaaksemme.
Kakussa on neljä kerrosta, joissa on kerma-tuorejuusto-valkosuklaatäytettä.
Täytteissä makuna piparminttu, kaksi kerrosta vaaleanpunaisena ja yksi vaaleansinisenä.
Voikreemillä päällystetty ja valkosuklaa-kermaputous päälle.
Viimeisen silauksen antaa marengit ja jelly beans karkit.
Tämä kakku maistuu paremmalta seuraavana päivänä leipomisesta.
Onni on omistaa samanlaista hulluutta omaava ystävä kuin mitä itse olen <3
Olet minulle niin tärkeä Mia <3
Ihanaa viikkoa teille kaikille!
