Perjantaista sunnuntaihin

 

Perjantaina olikin vähän erilainen lopetus työviikolle.

Meillä pidettiin töissä pikkujoulut Teamsin välityksellä.

Enpä ollut koskaan aiemmin viettänyt "etäpikkujouluja" ja en ollut muutenkaan vuosiin ollut työpaikan pikkujouluissa.

Omissa tiimeissä olimme läppärin kanssa ja pidimme niin kamalaa mekkalaa, että taisimme vähän häiritä toisen tiimin juhlintaa...minkäs sille voi että huumorintajut osuvat yhteen :)

Meillä oli erilaisia pelejä, joissa kierreltiin aina oman tiimin kanssa.

Lopuksi aina siivosimme pelit seuraavaa tiimiä varten.

Ruokien hakukin oli porrastettu, että ei tullut ryysistä.

Tarjolla oli hyvää salaattia, ihania patonkeja, kakkuja, suklaata ja glögiä.

Muita herkkuja sai sitten oman tiimin kanssa syödä.

Me pääsimme nauttimaan myös itämaisista herkuista, kiitos siitä meidän tiimin avustajalle.

Kuvassa näkyvä peli oli muuten ihan ehdoton suosikkini. 

Siinä piti tehdä ennätyksiä painamalla valaistuja nappuloita.

Kotiin lähdimme oman tiimin kanssa ajoissa.

Lauantaina kävin ensin ruokakaupassa äitini kanssa ja myöhemmin pääsin vielä kahvittelemaan yhdessä siskoni ja hänen lastensa kanssa.

Löysin myös itselleni tätiyteen liittyvän paidan, jonka hyväksyi vanhin siskontyttöni :)

Sunnuntaina heräsin kellon ollessa melkein 12.00.

Ihan tuli nuoruusvuodet mieleen, aika ennen lapsia, kun tuli nukuttua ties kuinka pitkään.

Ruoaksi tein jauheliha-mozzarellapizzaa ja päiväkahvina nautin frappen.

Olohuoneessa polttelimme piparin tuoksuisia kynttilöitä.

Ihana viikonloppu, nyt taas jaksaa puurtaa viikon töissä.

Mukavaa viikkoa teille kaikille <3

Pikkujouluisissa tunnelmissa

 

Tänään ollaan vähän pikkujoulu tunnelmissa kun töissä vietämme ensin lasten kanssa hämäränhyssyä ja vielä työpäivän jälkeen olemme etänä juhlimassa pikkujoulua työkavereiden kanssa työpaikalla.

Ihan tulee olemaan ensimmäiset etäjuhlat minulle.

Aloitin aamun talvisella frappe-kahvilla.

Kahvin sekaan sirottelin vähän piparimaustetta, ai että oli hyvää.

Töissä olemme laittaneet joulua myös käytäville ja ryhmän omiin tiloihin.

Tänä vuonna kuusessa valkoiset ja punaiset koristeet.

Vähän tulee Marianne karkki tuosta kuusesta mieleen ja sehän on vain positiivinen juttu.

Vaarallista muuten tuollaisen kuusen avaaminen paketista, sain viiltohaavan käteen...himpuran rautalangat!

Ehdotin tätä paitaa meidän tiimipaidaksi näin talvikauden kunniaksi.

I´m sexy and I snow it :)

Toinen paitavaihtoehto oli vielä mahdottomampi, joten en nyt sitä kuvaa tänne laita :D

Mun tiimi on niin paras <3 

Nauretaan välillä vedet silmissä meidän omille jutuille, eikä mikään osa-alue ole kiellettyjen juttujen listalla!

Nyt valmistaudun päivän juhliin vetämällä yöpuvun päälle (kyllä, luit aivan oikein), laitan poronsarvipannan päähän ja suuntaan töihin bussilla.

Heippa ja aivan ihanaa perjantaita ja viikonloppua teille kaikille <3

Kotitekoinen sinappi

 

Aiemmassa postauksessani kerroinkin, että teimme Karkkilassa sinappia.

Ensin meinasimme, muuten vaan, tehdä Mian kanssa maustekurkkuja, mutta mistään ei saanut ostettua avomaan kurkkuja tähän aikaan vuodesta.

Sinappi siis kiehumaan.

Colman´s sinappijauheesta syntyy hyvää sinappia.

4dl kuohukermaa

4 kananmunaa

1dl sokeria

1dl hunajaa

2prk sinappijauhetta

½ rkl etikkaa

Kun sinappiseos pulpahtaa ensimmäisen kerran, poista se liedeltä.

Tällä reseptillä on monta vuotta syntynyt herkullinen sinappi.

Sinappiohje on Mian mummilta peritty ja tätä ohjetta voi muunnella mielensä mukaan.

Sinappiin voi lisätä vaikka tujauksen konjakkia, ruokalusikallisen jotain makuöljyä, valkosipulia tai vaikka chiliä.

Hurjan määrän sinappireseptejä voi tietysti löytää myös netistä.

Valmis sinappi purkitetaan, annetaan jäähtyä purkissa ja siirretään jääkaappiin.

Sinappi säilyy käyttökelpoisena 2-4 kuukautta valmistuksesta.

Nyt on oikein hyvä aika alkaa valmistaa sinappia joululahjaksi.

Itse ajattelin vielä vähän purkin kantta koristella, koska muuten se ei olisi minun tyylinen lahjapakkaus :D

Herkullista keskiviikkoa teille kaikille <3

Karkkilassa marraskuussa

 

 Voimauttava viikonloppu Karkkilassa on taas takana ja olipa ihanaa, niin kuin aina.

Perjantaina istuimme iltaa, höpöttelimme, saunoimme ja menimme aikaisin nukkumaan.

Nukuin 11h, huh huh, taisi olla vähän univelkaa minulla!

Lauantaiaamuna Mian tyttö teki meille aamiaiseksi pannukakkusia ja haimme vielä kaupasta tuoreita marjoja pannukakkujen päälle.

Ihan täydellistä sanoisin!

Tehtiin myös sinappia Mian kanssa tai no Mia sen teki lähes kokonaan yksin.

Minä sinä aikana tein salaattia ja paistelin pizzatäytteitä.

Käytiin Fazerin myymälässä ostamassa vähän suklaata illaksi.

Kyllä on harmillista, että tämä liike suljetaan, koska minun nähdäkseni, siellä on aina asiakkaita ostoksilla.

Poikkeuksellisesti emme käyneet nyt kirppareilla, koska minulla oli toisaalla pieni tapaaminen.

Tapaamisen syy löytyy postauksen lopusta.

Kauppareissulta tarttui mukaan Harry Potter tossut, muuten Karkkilan Lidl oli tyhjennetty Harry Potter tavaroista.

Espoon Lidl:stä löytyi sitten tämä miesten pyjama.

Nyt olen ihan Potterina täällä kotosalla.

Nuo housut on niin söpöt, että saatan laittaa ne joku päivä töihinkin :)

Tämä tapaaminen oli minulla lauantaina.

Ajattelin, että nyt uskallan ottaa Rachidin nimen tatuointina iholleni.

Ainahan sanotaan, että ei pitäisi ottaa nimitatuointeja, mutta en nyt käynyt kuuntelemaan tätä neuvoa.

Tatuointi oli täysi yllätys Rachidille, joka oli todella yllättynyt ja loppupeleissä myös hyvin otettu tästä.

Tatuointi on vasemmassa kyljessäni.

Tatuoinnin fontti vastaa minun käsialaani ja olen tähän todella tyytyväinen.

Tällainen viikonloppu tällä kertaa!

Mitäs sinä touhusit viikonloppuna?

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Työt ja vapaat

 

Eikö olekin ihana sininen hetki kuvassa?

Kuva on otettu meidän kotikadulta.

Odottelin bussia keskiviikkoaamuna ja tajusin, että taivas oli lähes Fazerin sininen.

Näin sitä vaan yllättäin huomaa kauneutta ympärillään.

Muuten ei kyllä ole ollut kehumista tämän viikon säissä.

Eilen mylläsi myrskytuuli ja sade täällä Espoon suunnalla ainakin.

Myrskytessä päätettiin vaihtaa tyttären autoon talvirenkaat. 

Pikkuveli vaihtoi isosiskon autoon renkaat ja minä olin lähinnä pitämässä seuraa lapsilleni ja keksin kamalia lauluja piristämään tunnelmaa. 

Pari (lue parikymmentä) kertaa meinasi renkaat lentää lähimetsään, mutta lopussa kiitos seisoi tai no, auto seisoi neljällä talvirenkaalla.

Olimme aivan litimärkiä ja kylmissämme koko hommasta ja pojalla vielä sormi meinasi vääntyä ja selkää särki koko juttu.

Minä kuitenkin koin pari ylpeä äiti-hetkeä lapsia seuratessani...on ne ihania <3

Uusi työ on vienyt mennessään!

Olen ollut työpäivien jälkeen väsynyt, mutta onnellinen.

Jotenkin en ole työpäivien jälkeen jaksanut ryhtyä puuhastelemaan mitään erikoista.

Ei ole ollut oikein oikein ideoita tuunauksiin yms juttuihin.

Tästä syystä olette nyt joutuneet näitä minun höpötyspostauksiani lukemaan.

Mietitte varmanaa, että mikä Fifty shades of grey kuva minulla täällä onkaan?!

Jouduin merirosvopoliisin pidättämäksi töissä.

Kädet sidottiin kruunulla ja silmälapulla ja silmien eteen pistettiin työkaluvyö :)

Koskaan ei kuulkaa tiedä, että mitä töissä tapahtuu seuraavaksi.

Sen kuitenkin tiedän missä olen viikonloppuna.

Joko te arvaatte?

Kyllä vain, Karkkilaan ollaan työpäivän jälkeen menossa pojan kanssa.

Ihanaa päästä taas olemaan Mian kanssa.

Vähän on suunnitelmia jo tehty, mutta päätettiin, että nyt rentoillaan ja jos joku suunniteltu juttu ei tunnukaan hyvältä, niin sitten sitä ei tehdä.

Blogi ja bloggaaja hiljenevät siis nyt viikonlopuksi.

Palailen linjoille taas Karkkila postauksen merkeissä alkuviikosta.

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua teille kaikille <3

Paremmin voiva minä!

 

* Tuotteet saatu

Kyllä se kuulkaa niin on, että kun mieli voi hyvin niin sitä jaksaa itseäänkin paremmin.

Välillähän sitä on ajatustensa kanssa aivan solmussa, mutta yleensä sen solmun saa avattua.

Minun solmujen avautuessa huomasin taas olevani oma iloinen ja no, vähän sarkastinen itseni :)

Oli ihanaa taas huomata, että en ollutkaan kadonnut kokonaan vaan tarvittiin vaan oikeat ihmiset löytämään minut.

Tästä uudesta "tulemisesta" olen ollut niin innoissani, että olen alkanut taas panostamaan ihonhoitoon, meikkailuihin ja muutenkin ottanut aikaa itselleni arjen kiireiden keskellä.

Miten voikin pienistä asioista tulla ihminen iloiseksi.

Nämä Mavalan lakat esimerkiksi toivat iloa kynsissä päälle viikon ajan, nyt olisikin taas uusien lakkailujen aika.

En laittanut mitään aluslakkaa edes, vaan sutaisin lakat suoraan kynsille, kaksi kerrosta niin tuli vähän peittävämpää.

Sekoittelin värejä niin, että jokainen kynsi oli vähän eri värinen.

Minä olen myös tunnettu siitä, että kun saan jotain päähäni, niin sen asian pitää tapahtua heti tai ainakin minuutin päästä :)

Mies aina välillä toppuuttelee, että odota nyt hetki ennen kuin teet...no en odota, kun vihaan odottamista.

Tästä odottamisesta tuli muuten mieleen miehen ja minun nuoruuden treffit, jolloin odotin kahvilassa miestä päälle puoli tuntia ja kun ei ukkoa kuulunut paikalle, lähdin etsimään häntä.

Oli ryökäle pelaamassa biljardia kavereiden kanssa eikä ollut yhtään katsellut kelloa siinä sivussa.

Luulisi siis, että tällä minun malttamattomuudella olisin jättänyt ukkelin sille tielleen, mutta kun hän niin kauniisti hemmotteli sitten minua koko illan ja tuijotteli ruskeilla nappisilmillään, niin annoin toisen mahdollisuuden.

Rachid taitaakin olla ainoa ihminen jonka odottaminen ei haittaa...outoa!

Tähän malttamattomuuteen sopii muuten nämä MAKETHEMAKE meikkivoidepuikot.

Ihan huippuja!

Vain pienet vetäisyt meikkivoidepuikkoa tummien silmien alle ja nenänpieliin ja siinä on minun meikkipohjani.

Arkimeikkikin syntyy aamuisin alle kymmenessä minuutissa.

Tulipas tästä nyt vähän hömppä höpötyspostaus, mutta jotenkin tämä nyt kuvaa minun hyvää fiilistä erinomaisesti!

Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille <3

Kuulumisia, muistoja ja arvonnan voittaja

 

Olipas taas kivan rentouttava viikonloppu.

Perjantaina pääsin ajoissa töistä ja kaupan kautta pääsin kotiin nautiskelemaan vapaista.

Kun en muuta hommaa tv:n katselun lisäksi keksinyt, niin tein perheen miehille lohta ja tex-mex perunoita.

Ruoan valmistumista odotellessa väänsin vaahteranlehdistä ruusun :)

Sen verran pitää palata lapsuuteen tässä kuulumisien kertomisessa, että ylemmässä kuvassa on vanha kotitalomme.

Asuimme tuolla ylimmässä kerroksessa ja ikkunat olivat oikealla puolella.

Tästä kodista muutimme sitten Espoonlahteen ja Espoonlahdesta Latokaskeen.

Minähän asun nyt ihan tuon Latokasken kotimme vieressä, joten olen ikäänkuin tehnyt paluun juurilleni.

Erityistä tästä tekee sen, että olen nyt töissä tuon kuvassa näkyvän vanhan kotitalomme lähellä.

Lauantaina kävin työkavereiden kanssa elokuvissa.

Kävimme katsomassa elokuvan nimeltään Ensilumi.

Ensilumesta kerrotaan näin Finnkinon sivuilla:

Mehdipourin perhe on asunut jo muutaman vuoden vastaanottokeskuksessa suomalaisessa pikkukaupungissa. He uskovat tulevaisuuteen Suomessa ja elävät elämäänsä, kuten mikä tahansa perhe nauttien Suomen kesästä, yöttömistä öistä ja lettukesteistä paikallisten ystävien kanssa. Perhe saa tiedon, että heidän turvapaikkahakemuksensa on hylätty, mutta he katsovat tulevaisuuteen silti positiivisesti. He tekevät viimeisen mahdollisen valituksen päätöksestä ja jatkavat jokapäiväistä elämäänsä, vaikka tulevaisuus on epävarma. Perheen poika Ramin aloittaa ensimmäisen vuotensa yläkoulussa ja jokainen hetki on hänelle entistäkin kallisarvoisempi. Nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä elävä Ramin opettelee löytämään oman äänensä ja paikkansa maailmassa parhaan ystävänsä Jigin kanssa. Samalla Raminin elämäniloa huokuvat isä ja äiti yrittävät rakentaa perheelleen onnellista ja turvallista elämää.

Elokuvan yhdessä pääroolissa nähdään Bahman-isänä Cannesin ja Berliinin elokuvajuhlilla parhaana näyttelijänä palkittu iranilainen tähti Shahab Hosseini, joka näytellyt pääroolia kahdessa Oscar-palkinnon voittaneessa elokuvassa (Nader ja Simin: ero ja Menneisyys). Muissa pääosia esittävät Shabnam Ghorbani Mahtab-äitinä ja Aran-Sina Keshvari on Ramin. Muissa rooleissa: Vilho Rönkkönen, Laura Birn, Kristiina Halkola, Eero Melasniemi ja Muhammed Cangore.

Elokuva oli kuvattu ja kerrottu kauniisti, mutta minulle itse tarina jäi jotenkin vajaaksi.

Itkettyä tuli kuitenkin elokuvan lopussa ja jäin miettimään kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen turvaan omasta kotimaastaan.

Itse saa olla niin onnekas, että on syntynyt tänne turvalliseen maahan, jossa on hyvä elää.

Lopuksi arvonnan voittajaan!

Lakukorvakorujen arvonnan suoritin random.org arvontakoneen avulla ja voittajaksi selvisi:

viiviK

Kirppistely ja kaikki tuunailu jutut on kiinostavia :)

Olen sinuun yhteydessä vielä alkuviikosta!

Oikein ihanaa uutta viikkoa teille kaikille ja onnittelut Viiville voitosta <3

Tähti pilleistä

 

Näin niin helpon askarteluohjeen, että tätä oli pakko testata!

Ette kyllä arvaa missä tämän näin?

Hih, TikTokissa tietysti.

En vaan enää löydä videota, mutta tässä tämä ohje näin kuvina.

Tarvitaan 5 saman kokoista pillin palasta (paperipilli). 

Itse leikkasin aina yhden pillin puoliksi.

Lisäksi tarvitset jotain narua, johon palat pujoitetaan.

Kun kaikki palat on pujotettu narun läpi, solmitaan narun päät yhteen.

Minulla tuota narua oli reilusti, joten tein siitä ripustuslenkin samalla.

Taita pillit kuvan mukaisesti, tämän jälkeen nosta taitettua osaa ja vie se vastakkaisen pillin ali.

Tämän jälkeen vaan asettelet tähden sellaiseksi kun se mielestäsi näyttää hyvältä.

Tältä tähti näyttää valmiina.

Eikö vaan ollutkin helppo askartelu?

Arvaatkaa vaan haluanko nyt tehdä tällaisia tähtiä kultaisina, hopeisina ja puna-valkoisina?

Tähtiin hurahtanut bloggaaja toivottaa teille nyt tähtisadetta viikonloppuunne <3

Ikuisesti isäni tytär

 

Tänään on kulunut tasan 8 vuotta isäni kuolemasta.

Ikävä on edelleen usein läsnä, mutta päällimmäisenä on kuitenkin ihanat muistot omasta isästäni.

Pienempänä taisin olla vähän isin tyttö.

Tykkäsin lähteä mukaan autoa korjaamaan tai pyöriä rassaamaan.

Tykkäsin kalastamisesta, vaikka en edes kalaa pystynyt syömään.

Opin vaikka ja mitä isältäni ja sain usein kuulla olevani rakastettu tytär.

Pidin monta vuotta isin kuoleman jälkeen hänen puhelinnumeronsa oman puhelimeni muistissa.

Oli jotenkin todella vaikeaa päästää tuosta numerosta irti.

Monta kertaa on ollut mielessä, että voi kun voisi soittaa isille ja pyytää häneltä apua jonkin asian korjaamiseksi.

Isi kävi meillä välillä yllätysvisiiteillä.

Takapihan ovelta kuului merkkikoputus ja kun avasit oven, niin ensimmäisenä kuului, että "Onko täällä kaffetta tarjolla".

Siskoni kanssa olemme muistelleet myös meidän lapsuuden iltarutiineja. 

Nukuimme kerrossängyssä, minä yläsängyssä ja siskoni alasängyssä.

Isi antoi meille hyvänyön suukot ja ennen kuin sulki valot, hän kääntyi vielä meitä kohti ja sanoi "Uniasento ottakaa...hyvä jatkakaa".

Tämä oli tehokasta, koska me oikeasti kävimme tämän jälkeen nätisti yöunille.

Jos me tuhmailtiin ja isi näpäytti sormiaan ja sen jälkeen osoitti "syyllistä" etusormellaan, oli parasta totella.

Kutsuimme tätä syyttäväksi sormeksi :D

Ai herran jestas mitä muistoja!

Minusta on kuitenkin ihanaa kun voin sanoa, että minulla on tallessa ihan mielettömän hauskoja muistoja isästäni.

Minä olen ikuisesti isäni tytär ja hän oli isäni 37 vuoden ajan.

Minä tulen aina häntä kaipaamaan, eikä kukaan voi koskaan korvata häntä.

Huomaan monessa asiassa olevani kuin isäni, vaikka todella monessa asiassa olen kuin äitini myös.

Minulla on samanlaiset silmät kuin äidilläni (tosin väri on sama kuin isillä), mutta muuten olen isäni näköinen (tähän isäni sanoisi, että yhtä hyvännäköinen).

Olimme isämme kanssa hänen viimeiseen hengenvetoonsa asti.

Sain pitää isääni kädestä ihan loppuun asti.

Kantaessani isäni uurnaa hautapaikalle, mietin, että tässä minä nyt kannan isääni ja kun olin pieni, isäni aina kantoi minua.

Näin se elämää välillä menee.

On iloja ja on suruja.

On hyviä ja sitten niitä huonojakin muistoja.

On syntymiä ja kuolemia.

Näissä fiiliksissä tähän päivään!

Kaunista keskiviikkoa teille kaikille <3

Viikonlopun kuulumiset

 

Huh kun hurahti viikonloppu taas vauhdilla.

Perjantaina katselin Vain Elämää ohjelmaa ja mietin, että kyllä osaa olla taitavaa porukkaa Suomen musiikkipiireissä.

Täytyy myöntää, että ajattelin tämän kauden olevan aikamoinen floppi, mutta eipäs onneksi ollutkaan.

Lauantaina kävin isäni haudalla sytyttämässä isille isänpäivä kynttilän.

Vuonna 2012 isäni kuolinpäivä osui isänpäivälle.

Tämä vei vuosiksi fiiliksen isänpäivästä, vaikka toki sitä aina juhlistettiin kuitenkin.

Nyt taas pari viimeistä vuotta olen nauttinut isänpäivistä ja tykännyt nähdä vähän vaivaa ilahduttaakseni meidän perheen pappaa eli Rachidia sekä bonusisääni Seppoa.

Maailman parhaat isät kuvassa.

Oma isäni minun kanssani sekä lasteni isä omien mussukoiden kanssa.

Voi miten pieniä nuo meidän murut ovat tuossa kuvassa.

Olen niin kiitollinen siitä, että minulla oli hyvä isi ja siitä, miten ihana isä Rachid on meidän lapsille.

Meidän perheen isä sai tyttärenkin kahvittelemaan kanssaan.

Hän sai lahjaksi Muumimukin, sukat, miesten Nivea kasvovoiteen ja pähkinöitä (hänen lemppareitaan cashew pähkinöitä).

Minä leivoin aamusta sitruunamuffinseja ja lisäksi meillä oli Frödingen mansikkakakku kahvipöydässä.

Oli oikein onnistunut isänpäivä täällä Krimouden taloudessa.

Miten teidän viikonloppu sujui?

Oikein ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Lakukorvakorujen arvonta

 

Enpä ole aikoihin järjestänyt täällä blogissani arvontaa.

Korvakorut ovat tälläkin kertaa minun tekemiäni ja materiaalit olivat valmiiksi kotonani.

Ostin nämä ihanat "lakupalat" Karkkilasta tallikirpparilta.

Käsityönä tehdyt ja millä hinnalla, jes!

Eipä sitten muuta kuin korvakorujen tekoon.

    

Korvakorujen koukut eivät sisällä nikkeliä.

Yhdistelin lakupalojen kanssa sävyihin sopivia helmiä.

Kiepautin kaikki korulankaan ja solmin koko korun koukkuihin ja korut olivat valmiit.

Jos totta puhutaan, niin eihän tämä heti onnistunut ollenkaan.

Yritin jotain aivan erilaista tehdä, mutta nyt näistä tuli kuitenkin tällaiset!

Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa nämä karkkikorut itsellesi.

Osallistuminen on helppoa:

* jätä minulle kommentti, jossa kerrot mistä aiheista tykkäät lukea blogissani

* kaikille yksi arpa tasavertaisuuden vuoksi

* jätä myös nimimerkki tai sähköpostiosoite, joita voin huudella täällä blogissani arvontavoiton osuessa kohdallesi

* Käytän sähköpostiosoitettasi vain ja ainoastaan voitosta ilmoittamiseen

* Arvonta alkaa N-Y-T ja loppuu torstaina 12.11.2020 klo:23.00

Onnea arvontaan ja ihanaa viikonloppua kaikille <3

Unelmieni musiikkielokuva

 

Olen teille jo varmaan sata kertaa kertonut, miten tärkeänä pidän musiikkia elämässäni.

Ei mene päivääkään, että en kuuntelisi, soittaisi tai laulaisi musiikin tahdissa.

Musiikki on aina ollut isossa roolissa jo ihan lapsuuden perheessänikin.

Olin 3-9 luokat musiikkiluokalla, kävin piano- ja laulutunneilla ja olin koulun kuorossa.

Mian kanssa käytiin välillä tuuramassa Mian mummin kavereita kirkkokuorossakin :)

Rakastan laulamista ja vaikka en osaakaan hyvin, niin myös tanssimista.

Tämän alkupuheen jälkeen onkin kiva päästä näyttämään teille, että miltä näyttäisi minun elämästäni tehty musiikkielokuva ja keitä olisi elokuvan rooleissa.

Vain mielikuvitus oli rajana, kun mietin tähän hauskaan haasteeseen vastauksia.

Minä en juurikaan kuuntele suomalaista musiikkia, joten menin ison maailman mukaan ja valitsin "näyttelijät" tällä periaatteella.

Kivan postausidean nappasin Kristiinan blogista.

Jos sinun elämästäsi tehtäisiin musiikkielokuva...

1. Kuka esittäisi sinua?

Minua esittäisi tietysti Adele!

Upea ääni ja kaunis ulkonäkö.

Hänellä on juuri sellainen ääni, josta voin vain haaveilla, joten siksi valitsin hänet.

2. Kuka esittäisi rakkauden kohdettasi?

Rakkauden kohdettani esittäisi Enrique Iglesias.

Tätä valintaa tarvitsee tuskin selitellä :)

Enrique laulaisi pehmeällä äänellään laulut ja minä sulisin hänen jalkoihinsa, ai että!

3. Kuka esittäisi parasta ystävääsi?

Parasta ystävääni esittäisi monilahjakkuus Lady Gaga.

Mahtava artisti, jossa on särmää.

Ja särmää ei puutu minun parhaasta ystävästänikään :)

4. Kuka esittäisi pahinta vihollistasi?

Pahinta vihollistani esittäisi Madonna ja nimenomaan tämä nykyinen Madonna, joka on menettänyt jo Lady Gagan omaaman särmän.

Hän laulaisi pahojaan vähän nuotin vierestä ja ihmiset kauhistelisivat, että voi hurjaa millainen vihollinen tuolla Outilla on!

5. Kuka esittäisi flirttailun kohdettasi?

Tämä oli helppo, rooli lankeaisi Chris Brownille.

Olen aina ollut heikkona pahoihin poikiin, joten hän sopii rooliin loistavasti.

Mistä musiikkielokuva sitten kertoisi?

Se olisi rakkaustarina (kenelle tuli yllätyksenä?), jossa kaksi pääosan esittäjää voittaisi kaikki vastoinkäymiset ja ihmisten vähättelyt yhdessä ja lopulta eläisivät onnellisina elämänsä loppuun asti <3

Miltä näyttäisi sinun musiikkielokuvasi?

Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille <3

Bohoa tyynynpäällisiin

 

Pääsin vihdoinkin näiden Riihimäen kirpparireissulta ostamieni tyynynpäällisten kimppuun.

Tyynynpäälliset ovat ihanat jo näinkin, mutta koska olen mitä olen, oli pakko vähän tehdä näihin muutoksia.

Nämä tosiaan ovat 100% puuvillaa ja kotimaisetkin.

Maksoin kahdesta tyynynpäällisestä ja isosta päiväpeitosta 8€.

Kivalta näyttää muuten myös tyynynpäällisen toinen puoli.

Söpö tuo nappikiinnitys.

Pallonauhan olen ostanut eurolla Karkkilan lähetystorilta ja Kierrätyskeskuksesta löytyi tämä toinen nauha, joka oli vielä eurokankaan pussukassa.

Nauhaa oli päälle 5 metriä ja hintaa vain 4€.

Näillä koristenauhoilla päätin luoda tyynynpäällisiin boho tyyliä.

Ompelin koristenauhat tyynynpäällisiin käsin.

Less is more tässä tapauksessa, joten en käynyt peittämään kokonaan jo valmiiksi nättiä päällistä.

Taas koko homma hoitui kierrätystavaroilla, jo sitä varten olen tyytyväinen!

Mielestäni onnistuin luomaan aika helposti näihin boho tyyliä, vai mitä mieltä sinä olet?

Seuraavaksi sitten työn alle menee päiväpeitto, huh heijaa, siinä onkin hommaa!

Onneksi ei ole mitään kiirettä näiden kanssa.

Ihanaa viikkoa teille kaikille <3