Lasten syntymäpäivät ja ikäloppu äiti

 

Kyllä se on kuulkaa myönnettävä, että vanhuus on nyt lähempänä kuin nuoruuden vuodet.

Tänään kuopus täyttää 20 vuotta ja minusta tuntuu, että vanhenin samalla 20 vuotta.

Luopumisen tuska on koko ajan vain enemmän läsnä.

Kohta me ollaan Rachidin kanssa taas ihan kaksin.

Toisaalta odotan tuotakin aikaa ihan hurjan paljon, koska meillä on kivoja suunnitelmia valmiina, mutta toisaalta haluaisin pitää nuo omat rakkaat lapseni vielä hetken pieninä, sellaisina jotka kaipaisivat äitinsä seuraa joka päivä.

Mariam täytti tammikuussa 25 vuotta.

Hänestä on kasvanut vahva ja itsenäinen nainen, joka tulee pärjäämään elämässään hyvin.

Mariamilla on mukava poikaystävä, meidän ihana vävy.

Heillä taas on Noomi, meidän karvainen lapsenlapsi.

Koiramummina olo on kuulkaas aika jees!

Innolla odotan, mitä elämällä on seuraavaksi annettavaa meidän ihanalle esikoiselle <3

Sitten on tämä meidän tämän päivän synttärisankari!

Mohammed 20 vuotta <3

Mohammed tekee jo pesäeroa meistä vanhemmista, suunnittelee omaan kotiin muuttoa ja kaikkea, mitä se tulee tuomaan mukanaan.

Uskon, että kaikki tulee menemään oikeille uomilleen myös hänen elämässään <3

Hän on ikuisesti se minun vauvani, rakas kuopus <3

Niin olen ylpeä kummastakin lapsestani ja tätäkin kirjoittaessa vierähtää onnen ja myös luopumisen kyyneleet poskia pitkin.

Kyllä tämä omakin vanheneminen ja erityisesti vanhemmuus voivat välillä ottaa koville!

Ihanaa syntymäpäivää rakas Mohammed <3

Positiivisuutta ja pulkkailua

 

Viikkoon on mahtunut paljon positiivia hetkiä, enemmän ainakin kuin negatiivisia.

Olemme töissä valmistelleet esittelemään positiivista ajattelutapaa koko työyhteisölle.

Tämän ei luulisi olevan vaikeaa, koska meillä on aika huippuporukka töissä.

Ihastuin tähän yläpuolella olevaan kuvaan.

Se miten muutamme tapaamme ajatella asioita, voi olla aika mahtavaa!

Jotenkin sitä on iän myötä oppinut näkemään omia virheitään paremmin kuin ennen ja samalla ehkä hyväksymäänkin oman epätäydellisyyden.

Ikä on pehmittänyt minua selvästi.

Ennen en antanut minkään tuntua missään ja nyt tuntuu, että olen täynnä erilaisia tunteita.

Rankkaa tämä keski-ikäisenä oleminen :)

Tällä viikolla kävimme pulkkamäessä.

Minä huusin enemmän kuin hoitolapset.

Yritin jarruttaa noilla kengilläni, mutta niissä ei ollut yhtään pitoa ja siitähän se ilo irtosi kaikille :)

Oli ihan älyttömän hauskaa, vaikka mittarissa taisi olla viikon pakkasennätys. 

Tänään olen lomaillut ja tehnyt viikon kauppareissunkin jo.

Viikonloppuna aion leipoa sitruunakakun ja vain rentoutua.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3

Mitä kuuluu?

 

Mies yllätti minut kukkakimpulla viime viikon loppupuolella.

Olen nyt innoissani kuvailla näitä upeita ruusuja.

Vitsailtiin, miten aina "kiusaan" Rachidia ja sitten esitän viatonta, joten siksi sain viattomuuden merkiksi valkoisia ruusuja :D

Viikonloppuna pääsin osallistumaan ihaniin juhliin.

Oli mukavaa pitkästä aikaa laittautua oikein kunnolla.

Tästä mekosta/abayasta pakko kertoa sen verran, että se on Kierrätyskeskus löytö ainakin kolmen vuoden takaa.

Ostin abayan 2€ hintaan ja vasta kotona huomasin, että hihan sauma oli revennyt ja mekko ei kertakaikkiaan mahtunut päälleni.

Rullasin tuolloin, harmissani, mekkosen yhteen koriin ja unohdin sen sinne.

Ennen viikonlopun juhlia, kävin pari korillista tavaroita läpi, ja ajattelin piruuttani testata abayaa päälleni vielä kerran, ennen kuin heitän sen roskiin.

Ilahdus oli suuri kun se sopikin ihan täydellisesti päälleni.

Ei muuta kuin hihan korjaus, pesu ja mekko oli valmis juhlia varten.

Eilen aamulla, bussia odotellessa, nappasin kuvan kotitieltä.

Tein myös pienen videon lumisista maisemista ystävälläni, joka asustelee huomattavasti lämpimämmissä oloissa kuin me täällä Suomessa.

Kaikki näyttää niin kauniilta lumipeitteessä, mutta kyllä tässä on jo ihan tarpeeksi ollut talvea minun makuuni.

Kevät voisi jo tulla...mahdollisimman pian kiitos!

Mitä sinulle kuuluu?

Mikä on lemppari vuodenaikasi?

Onko tiedossa juhlia tänä vuonna?

Mukavaa viikkoa kaikille <3

Silmäkuulumisia

 

Jos silmäkuvat (silmän sisältä) ja kanyylit ällöttävät, en suosittele tätä postausta.

Keskiviikkona minulla oli aika silmien tutkimukseen Verkkopoliklinikalle Helsinkiin.

Lähdimme ajoissa kotoa liikenteeseen, kiitos kyydistä bonusisälle taas kerran.

Äiti lähti minun mukaani, koska ei oltu ihan varmoja, että miten hyvin näen noiden tutkimusten jälkeen.

Ilmoittautumisen yhteydessä sain ranteeseeni potilasrannekkeen.

Meinasin heittää sen vitsin, minkä hoitajat ovat kuulleet aivan liian monta kertaa, eli mihinkäs laitteisiin tällä rannekkeella pääsee :D

Pidin kuitenkin mölyt mahassani.

Ensin otettiin kuvia kummastakin silmästä ilman mitään silmätippoja ja tämän jälkeen jäin odottelemaan lääkärille pääsyä.

Odotellessa tehtiin äitini kanssa tuolijumppaa :)

Tutkimukset aloitettiin tarkastamalla silmien vahvuudet ja paineet.

Silmänpaineet olivat kunnossa ja vasemman silmän näkö oli oikein hyvä.

Saan jatkaa markettilasien ostoja ihan lääkärin luvalla.

Lääkäri laittoi tässä vaiheessa kahdet eri tipat silmiini.

Sitten tulikin vähän yllätysmomentti, kun lääkäri ilmoitti, että tehdään silmiin varjoainekuvaus.

Jännäsin tutkimusta niin paljon, että onnistuin nostattamaan verenpaineeni ja sykkeeni aikamoisiin lukemiin, mutta onneksi ne tutkimusten jälkeen palasivat taas normaaliksi.

Kanyylin laitto nipisti vähän, mutta varjoaineiden laitto ei tuntunut missään.

Kuvia napsittiin useita ja sain nähdä myös videon silmästäni.

Oikeassa silmässä valtimo- ja laskimosuoni menivät päällekkäin yhdessä kohdassa ja tämä voi aiheuttaa sen, että paineen kasvaessa voi tulla näköhäiriöitä kun suonet painavat toisiaan, mutta mitään tukoksia ei kuitenkaan nyt näkynyt.

Tässä kuva oikeasta silmästäni.

Tuo kirkas pallero on näköhermo.

Huolta aiheuttavat nuo poikittain näkyvät viivat tuolla keskivaiheilla.

Ei olla nyt ihan varmoja mistä ilmestyivät ja milloin, voivat olla (ja todennäköisesti ovatkin) diabeteksen tekemää tuhoa.

Lääketieteellinen nimi näille verkkokalvon rypyille on Makula Korioideapoimut.

Lisäksi silmässä oli jonkin verran retinopatiaa, joka selittää huonontuneen näön oikeassa silmässäni.

Sain vielä lähetteen silmäkuopan ja pään alueen magneettikuvaukseen, sitä aikaa nyt odottelen.

Onneksi oli äiti mukana reissussa, koska olo oli vähän höntti ja näkö sumea monta tuntia tutkimusten jälkeen.

Palkitsin itseni kynsihuollolla kaiken kärsimyksen (vitsi) jälkeen.

Vaikka en kunnolla nähnytkään, niin äidin kanssa vietetty aika on aina sama, kun laittaisi rahaa pankkiin, joten kiitos äiti seurasta ja tuesta.

Mutta tällaisia silmäjuttuja tällä kertaa ja jatkoa siis vielä seuraa.

Pitäkää jatkossakin peukut pystyssä, että mitään vakavampaa ei nyt magneettikuvista löytyisi.

Kiitos kaikille tsempeistä, joita olen saanut tänne blogiin, Instagramiin sekä Facebookiin.

Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua kaikille <3

27 vuotta naimisissa

 

Tänään vietetään Rachidin ja minun 27-vuotis hääpäivää.

Olin 20-vuotias kun menimme naimisiin.

Olimme tuolloin olleet jo nelisen vuotta yhdessä ja mielestämme avioliitto oli se asia, joka sinetöisi meidän parisuhteen loppuiäksi.

Nuorempi kollegani töissä kysyi minulta, että miten olet jaksanut olla saman ihmisen kanssa niin monta vuotta?

Koska rakastan häntä niin paljon, koska hän tekee minut onnelliseksi, koska hänen kanssaan nauraminen tuntuu koko kropassa, koska hän on se, jolle kerron juttujani vaikka kolmelta yöllä, koska hän on se, joka herää hieromaan jalkojani, jos niihin tulee kramppeja, koska hän on se joka hoitaa minua kun olen kipeänä ja se joka halaa ja puristaa pepusta minua joka päivä.

Siksi, että hän on minun elämäni <3

Minulle kiloja on tullut lisää varmasti aviovuosien verran ja Rachidin hiukset ovat tehneet katoamistempun, mutta arvatkaa mikä on edelleen samaa kuin vuonna 1996?

Rakkaus ja intohimo toista kohtaan.

Ei meidän liitto ole ongelmitta sujunut.

Viimeksi esim. minun kriiseilyni, kun en saanut suutani auki puhuakseni tunteistani.

Rachidia taas on painanut taloudellinen tilanteemme useampaan otteeseen.

Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että ilman toisiamme elämämme olisi niin paljon huonommin, että yhdessä kyllä selvitään ihan mistä vaan.

Tässä vielä kevennyksi avioliittoa koskeva keskustelu, jonka kävin kahden hoitolapsen kanssa viime viikolla.

"Ootko sä naimisiin?"

"Joo, kyllä mä olen mennyt naimisiin jo tosi monta vuotta sitten!"

"Ootko sä pussannut suulle?"

"No kyllä mä olen."

"Se on halal (sallittua) jos on naimisissa, mut ihan haram (kiellettyä) jos ei oo."

"No onneksi mä olen naimisissa!"

"Joo tosi hyvä juttu :)"

Monikulttuurisuutta sekä töissä että kotona <3

Tänään juodaan kakkukahvit täällä kotosalla ja kömmitään saman viltin alle katsomaan joku leffa.

Meidän tyylistä juhlintaa siis tiedossa.

Ihanaa viikkoa teille kaikille!

P.S. Hyvää ystävänpäivää <3

Ikimuistoisimmat blogihetkeni

 

Helmikuun 2. päivä tuli 10 vuotta bloggaamista täyteen.

Hurjalla vauhdilla on nämä vuodet menneet.

Tuntuu, että vastahan minä tämän touhun aloitin.

Blogin aloitus oli yksi parhaimmista päätöksistäni, siinä elämäntilanteessa jossa tuolloin olin.

Olin juuri menettänyt isäni keuhkosyövälle ja tarvitsin paikan jonne purkaa tuntemuksiani ja laittaa näytille käsitöitäni yms.

Blogi on tuonut elämääni ihania ihmisiä ja tapahtumia sekä yhteistöitä.

Päätin napata Jonnan blogista hauskan postausidean omaankin blogiini ja muistella muutamia ikimuistoisimpia blogihetkiäni.

Yksi parhaista blogihetkistäni tapahtui vuonna 2015, kun tapasin ihka ensimmäisen kerran Tiian.

Tiian on minun ensimmäinen blogikamuni ja enpä olisi silloin uskonut miten tärkeä Tiia tulee minulle olemaan vielä näin monenkin vuoden jälkeen (vaikka heti tultiin ihan superisti juttuun keskenämme).

Tuolloin Tiian blogi täytti 1 vuotta ja voitin kauneuspäivän Tiian ja muutaman muun bloggaajan kanssa Aila Airon kauneuslinnassa.

Tiialle voin kertoa huoliani ja ilojani ihan koska vaan ja tiedän, että häneltä saan aina tukea päätöksiini.

Nostankin Tiian parhaaksi asiaksi, mitä olen blogini kautta saanut.

Ikimuistoisimpiin blogihetkiini kuuluu myös 40+blogiportaalin pääsy.

Kyllä jännitti laittaa pääsypyyntöä portaalin "emolle" Helille ja mikä onni kun minut valittiin mukaan.

Portaalin kautta olen päässyt mukavalle ja erilaiselle matkalle Tallinnaan, tehnyt kivan vaatteita koskevan yhteistyön, tavannut ihan mahtavia blogikollegoita ja viettänyt heidän kanssaan monta mukavaa hetkeä yhdessä.

On vaikea valita vain yksittäisiä hetkiä, joten valitsen kaikki yhteistyöt joita olen blogini kautta päässyt toteuttamaan.

Olen päässyt sisustamaan kotia, hoitamaan omaa hyvinvointiani, kaunistunut ihanien kosmetiikkatuotteiden avulla, nauttinut elokuvahetkistä, käynyt upeilla messuilla, nauttinut uusista vaatteista sekä syönyt vatsani täyteen herkullisia ruokia.

Teille blogini lukijoille ja kommentoijille haluan myös antaa erityiskiitokset.

Te olette se syy miksi tätä hommaa haluaa jatkaa.

Olette ihan mahtavia, sellaisia kavereita, joille voin kertoa omasta elämästäni hyvillä mielin.

Kiitos kun olette <3

Voisi siis sanoa, että blogi on tuonut todella paljon kivoja ihmisiä ja asioita elämääni.

Vaikka tahti on hidastunutkin vuosien saatossa, on blogi silti se tärkein ja rakkain harrastukseni, josta en halua luopua.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3

Viikonlopun puuhasteluja

 

Lauantai on minulle aina kauppapäivä ja pääsen samalla näkemään äitiäni ja bonusisääni.

Kauppareissuihin pitää varautua tukevalla aamiaisella ja mikäs sen parempaa kuin täytetty croissantti.

Croissantin sisällä juustoa, kalkkunaleikettä ja paistettu kananmuna ja tähän päälle vielä kupponen kaffetta maitovaahdolla.

Tällaisella aamiaisella pärjää monen monta tuntia ennen kuin nälkä iskee uudestaan.

Pitkästä aikaa sain kukkakimpun olohuonetta koristamaan.

Cittarissa oli ruusukimput alessa ja tälläinen pinkkipläjäys onkin ihanan piristävä tänne meidän kotiin.

Ensimmäinen tulppaanikimppu on vielä hankkimatta.

Tulppaanit tarkoittavat minulle aina kevään alkamista ja ensi kuun alussa sellainen kimppu on sitten viimeistään saatava :)

Miehellä on kova koti-ikävä ja ajattelin sitä edes hetkellisesti helpottaa leipomalla näitä herkullisia msemen lettusia.

Ohje lettusiin löytyy blogistani:

Marokkolaiset msemen lettuset

Jotenkin tuntuu, että nykyään postaukseni ovat lähinnä ruoista tai töistä kertovia.

Toivottavasti kuitenkin jaksatte roikkua menossani mukana, koska olette hurjan tärkeitä minulle.

Lupaan, että vielä tulee askarteluja ja ehkä tuunauksiakin tulevaisuudessa, koska niistä en suostu kokonaan luopumaan koskaan.

Ihanaa viikkoa teille kaikille <3

Rapsakat broilerin fileleikkeet

 

Hätä keinot keksii, sanoi vanha kansa.

En voi väitellä viisaampien kanssa, koska nyt pääsin itsekin sen toteamaan.

Olin luvannut tehdä broilerin fileleikkeitä kermaisessa kastikkeessa, mutta olin sitten unohtanut ostaa ne kermat.

Katselin ympäri keittiötä, että mitäs sitä nyt keksisi, kun silmiin osui corn flakes pussin loppu.

Murskasin maissihiutaleet vähän pienemmiksi ja lisäsin niiden sekaan

paprikajauhetta

valkosipulijauhetta

pippurisekoitusta

suolaa

Pyöritin broilerin fileleikkeet (5kpl:tta) ensin jauhoissa, sitten kananmunassa (tässä käytin kaksi kananmunaa) ja tämän jälkeen kuorrutin fileet maissihiutaleissa.

Paistoin fileleikkeisiin hyvän pintavärin paistinpannulla.

Paistamiseen käytin juoksevaa margariinia.

Lopuksi vielä nostin fileet vuokaan ja viimeistelin paiston 200 asteisessa uunissa n.12 minuuttia.

Siinä ajassa valmistui air fryerissa myös ranskalaiset pihvien kaveriksi.

Näistä rapsakoista fileleikkeistä tulikin nyt perheen miesten uusia suosikkeja ja tämä ei jäänyt  viimeiseksi kerraksi kun näitä pääsin tekemään :)

Olemme testanneet fileleikkeitä tällä tavalla valmistettuina myös hampurilaisiin ja kyllähän ne toimi ihan älyttömän hyvin.

Tässä tapauksessa lopputulos taisi olla parempi kuin alkuperäinen ruokaidea.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3