Outi by Kate by Rimmel

Rimmel love, hihkuu tämä bloggaaja taas!

Mitä ihanuuksia odottikaan postissa minua.

Uusia kausituotteita Rimmeliltä.*

Rimmel juhlii yhteistä 15 vuotta kestänyttä taivaltaan 

huippumalli Kate Mossin kanssa.

Juhlakokoelman sävyt edustavat Katen monipuolista tyyliä punaiselta matolta rentoon boho chic -tyyliin.

Mitä kaikkea sieltä postipaketista löytyi?

Miltä sitten näyttää tällainen tavallinen Rimmel-muija huippumallin suunnittelemissa meikeissä?

044 Rock N Sparkle, kausisävy. Hohtava, tumma punainen

071 Guilty Pleasure, kausisävy. Ruusukultainen beige

Suositushinta 6,90€

Ihanan kiiltävän pinnan saa kynsiin geelilakoilla.

Minä tykkään aina tuon sormussormen kynnen lakata eri värillä <3

Uusi Rimmel Fresher Skin SPF15 -meikkivoide tuntuu iholle ihanan luonnolliselta.

Meikkivoide levittyy helposti ja kestää iholla koko päivän hyvänä.

Meikkivoide tulee myyntiin syyskuussa ja sitä on saatavilla neljää eri sävyä.

 010 Light Porcelain

100 Ivory

103 True Ivory

200 Soft Beige

Suositushinta 9.90€

Rimmel ScandalEyes XX-Treme Mascara tuuheuttaa, pidentää ja erottelee ripset ilman paakkuja.

Kaksipuolisella harjalla saa levitettyä ripsiväriä helposti myös lyhkäisempiinkin ripsiin.

Näkyvät, tummat ripset.

Suositushinta 11,50€.

 

Rakastan huulipunia.

Valitsen punan huuliin fiiliksen ja vaatteiden mukaan.

Iltamenoihin huuliin tulee yleensä tummempi sävy, kun taas päivällä huulissa on usein nudea.

Nämä punat tuntuvat pehmeiltä huulissa, eivätkä kuivata huulia yhtään.

Rimmel Lasting Finish Lipstick by Kate

51 Muse Red, kausisävy, tumma punainen

52 Idol Red, kausisävy, rohkea punainen

53 Retro Red, kausisävy, marjaisa punainen

54 Rock N Roll Nude, kausisävy, persikkainen luonnollinen nude

55 My Nude, kausisävy, beige nudesävy

56 Boho Nude, kausisävy, lämmin karamelli nude  

Suositushinta 7,50€

Minulla sävyt 51, 52, 53, 55 ja 56.

Huuliin valitsin tummimman sävyn.

Pidän siitä, miten tummat punat saavat huuleni näyttämään täyteläisiltä.

Meikkivoide tuntui iholla pehmeältä eikä iho kiillä.

Ripsiväri on syvän musta, joten minunkin suorat vaaleat ripseni tulivat kivasti esille.

Kyllä se on niin, että kun meikki on hyvin ja kynsissä on kauniit lakkaukset, tuntee sitä olonsa ihanan huolitelluksi ja aika itsevarmaksi myös.

Hei, minähän olen ihan kivan näköinen Rimmel-muija <3

Oikein mukavaa perjantaita ja viikonloppua teille ihanille!

* tuotteet saatu blogiin testiin

Servettilaatikko

Viime kertaisella Karkkilan reissulla metsästin puisia tavaroita tuunattavaksi.

Olenkin sanonut jo aiemmin, että puu on yksi suosikkini tuunausmateriaaleista.

Hiontaa ja maalia pintaa, tavara on kuin uusi.

Löysin ihanan puulaatikon, mielestäni vielä edulliseen hintaan.

Kantokahvat olivat jo parhaat päivänsä nähneet, mutta muuten laatikko oli hyvässä kunnossa.

Heti tiesin, miten lähtisin tätä laatikkoa muokkaamaan.

Toisen puolen kantokahva oli irronnut, joten päätin irroittaa toisenkin puolen.

Ensin ajattelin käyttää nämä uudestaan, mutta nämä purkautuikin aika kamalan näköisiksi.

Maalaaminen hoitui Ilves maalien kalustemaalilla*.

Tein sävytenesteellä harmaata maalia ja vähän mintunvihreää maalia.

Laatikko oli käsittelemätön, joten kunnon puhdistus riitti pohjatöiksi.

Laatikon maalasin harmaaksi.

Kaksi kerrosta maalia peitti hyvin vanhan pinnan.

Halusin kokeilla jotain uutta laatikon koristeluun.

En ollut koskaan testannut leimaamista maalilla, joten nyt oli hyvä aika sille kokeilulle.

Leimasimeksi valitsin isomman kukkakuvion.

Töpöttelin maalin leimasimeen ja painoin kuvion paikoilleen.

Leimailun jälkeen pesin leimasimen heti, eikä maalista jäänyt jälkeäkään leimasimeen.

Kuviosta tuli juuri sopivan hempeä.

Sitten piti keksiä millaiset kantokahvat laittaisin.

Juuttinaru sopi mielestäni tähän kivasti.

Valitsin tummanruskean värisen narun.

Leikkasin kolme saman mittaista pätkää narua ja palmikoin niistä uudet kantokahvat.

Mielestäni tuo tummanruskea sopii kivasti harmaan kaveriksi.

Tällainen laatikosta sitten tuli.

Ruokaservetit sopivat täydellisesti laatikkoon.

Tällainen tuunaus tällä kertaa.

Mitäs tykkäsitte lopputuloksesta?

Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3

*maalit ja sävytysnesteet saatu blogiin testattavaksi

Tarinani koulukiusaamisesta

Koulut ovat taas alkaneet ja huomenna viimeisetkin koululaiset palaavat koulunpenkille.

Kouluajan kuuluisi olla antoisaa kaikille koululaisille, mutta

näin ei ikävä kyllä ole.

Olen kirjoittanut oman tarinani koulukiusaamisesta ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki kirjoittaa se uudelleen.

Tässä siis minun tarinani!

(kuva: kouluturvaa.fi)

Kiusattu

Nyt on ollut paljon puhetta koulukiusaamisesta.

Myös minua on kiusattu koulussa, osan yläastetta sekä jatko-opintopaikassani kauppaoppilaitoksessa.

Yläasteella minua kiusattiin painostani ja kauppiksessa rakkaani takia.

Nyt kun katson kuvia itsestäni yläasteella, mietin miksi minua kiusattiin. 

Meidän luokalla oli saman kokoisia tyttöjä muitakin, kiusattiinkohan heitäkin?

Mikä ihme oikeuttaa kiusaamaan painon takia?

Nuorena sitä otti kaikesta enemmän stressiä, yritti laihduttaa mitä ihmeellisimmillä keinoilla ym.mutta...

Tekeekö lihavuus minusta sitten huonomman ihmisen ja oikeuttaako se pilkkaamiseen?

Minä olen lihava ja en tällä hetkellä omaa mitään kiinnostusta laihtua, osaan elää läskieni kanssa ihan kivasti, joten ei huolta.

Tämä kuva puhutteli minua ja toi kaikki nuoruuden epävarmuudet pinnalle taas.

Kauppaoppilaitokseen siirtyessäni, luulin olevani jo kuivilla vesillä, mutta toisin kävi.

Tapasin mieheni 16 vuotiaana, Forumin kahvilassa. 

Kovasti vannotin etten alkaisi seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa, mutta näköjään vannomatta paras.

Olin niin onnellinen, minulla oli ihana poikaystävä ja opiskelin toimistotekniikan merkantiksi. 

Kotona kaikki oli hyvin ja kukaan ei arvostellut valintojani.

Ennen kuin...

Joku opiskelija ryhmästäni oli nähnyt minut Forumissa mieheni kanssa.

Aamulla kun tulin kouluun, päälleni syljettiin, luokassa kaikki siirtyivät istumaan toiselle puolelle luokkaa, ihan kuin olisin ollut saastaisin ihminen maailmassa.

Tilanne muuttui niin rajuksi aamun aikana, että luokanvalvojani soitti isäni hakemaan minut kotiin.

Itkin kotona, enkä voinut ymmärtää mitä väärää olin tehnyt?

"Tänään tulee taas laivalasti pakolaisia satamaan, Outi on varmaan niitä siellä haarat levällään odottamassa"

Kuvitelkaa nyt miltä tuollaisen kuuleminen nuoresta tuntuu?

Nyt lähes 25 vuotta myöhemmin, mietin miten vahva olinkaan.

Kestin kaiken tuon ilkeilyn, en luopunut rakkaastani (enkä läskeistäni :D) ja minä olen onnellinen.

Minulla on kaksi ihanaa lasta, kaunis koti ja hyvä työ ja edelleen se sama mies <3

Onkohan ne kiusaajat yhtään sen onnellisempia kuin minä?

Kuinkakohan heidän elämänsä on muotoutunut?

Tämä on minun tarinani ja se teki minusta juuri sen mitä olen tänä päivänä

VAHVA, ITSENÄINEN, RAKASTETTU NAINEN!

Kirjoitin tämän tekstin pari vuotta sitten, silloin tapahtuneesta oli kulunut 23 vuotta.

Kaikki on edelleen hyvin, mieskin on pysynyt samana.

Olen edelleen onnellinen, että en luovuttanut ja antanut kiusaajien voittaa.

Toivon, että kouluissa olisi vahvoja aikuisia töissä, sellaisia, jotka pitäisivät niiden kiusattujen lasten puolia.

Vika ei ole kiusatussa vaan kiusaajassa.

Älkää lähettäkö sitä kiusattua lasta kotiin, vaan hoitakaa asia niin, että kaikilla on hyvä olla.

Tsemppiä kaikille koululaisille ja tsemppiä myös koulun henkilökunnalle.

Mukavaa sysslukukauden alkua kaikille!

Mustikkaletut

Rankka viikko töitä takana ja viimeinen lomaviikonloppu lapsilla.

Ajattelin, että me kaikki ansaitsemme vähän hemmottelua näin lauantaiaamuna.

Päätin paistaa meille mustikkalettuja.

5 dl rasvatonta maitoa

2 kananmuna

2 rkl sokeria

0,5dl pakastemustikoita

2,5 dl vehnäjauhoja

50g leivontamargariinia sulatettuna

Letut paistoin valurautaisella lettupannulla.

Paistamiseen käytin nokareen oivariinia.

Valmiiden lettujen päälle ripottelin vähän tomusokeria.

Ihan en täydestä lautasesta ehtinyt ottaa kuvaa, niin nopeasti letut katosivat lautaselta.

Kupillinen cappuccinoa ja mustikkalettuja, näillä on hyvä aloittaa tämä viikonloppu.

Miten teidän viikonloppu on lähtenyt käyntiin?

Pussukka-Alma

Ihmistä, jolla on paljon laukkuja, sanotaan kassi-Almaksi.

Minä rakastan pussukoita, joten taidan siis olla pussukka-Alma.

Ostin Kierrätyskeskuksesta kaksi samanlaista pientä juuttiliinaa.

Minä en juurikaan pöydillä liinoja pitele, mutta ajattelinkin tehdä näistä jotain ihan muuta.

Liinat maksoivat yhteensä euron.

Kaivelin vetoketjupussukasta (huom! Taas pussukka) sopivaa vetskaria tähän hommaan.

Yksi juuri oikean värinen sieltä löytyikin.

Vetoketjut olen saanut ystäväni äidiltä, joka tietää mieltymykseni näpertelyyn :D

Kiinniten vetoketjun, ennen kuin ompelin liinat lopullisesti yhteen.

Onnistuin ilman yhtään kirosanaa. 

Se on kuulkaa suuri saavutus.

En erityisemmin pidä vetoketjujen ompelusta.

Pussukka on valmis.

Sattuipa todella hyvin sävy sävyyn tuo vetoketju.

Laukun pohjalla aina pyörii vaikka mitä tärkeitä tavaroita.

Passi, käyntikortteja, työkortti, avaimet ja tietenkin huulipuna.

Nyt tavarat eivät enää katoa laukun pohjalle.

Kaikki tarpeellinen mahtui pussukkaan ja vielä on tilaakin jäljellä.

Tykkään kovasti tuosta reunan koristenauhasta.

Näin tuli kahdesta liinasta pyöreä pussukka.

Minulla ei ennen olekaan ollut pyöreää pussukkaa.

Tämä on sitä minulle mieleistä kierrätystä.

Mukavaa torstaita ihanat <3