Gluteiinittomat pikkuleivät

Eilen vietettiin naistenpäivää ja minä halusin yllättää työtiimini naiset.

Ideanhan sain tietenkin myöhään tiistai-iltana, joten en halunnut enää lähteä kauppaan ostelemaan mitään.

Mietinkin, että mitä voisin kaapissa olevista aineksista tehdä lahjaksi ihanille työkavereilleni.

Maito ja viljat olivat kiellettyjen listalla.

Tein tästä taikinasta 21 pikkuleipää.

75g laktoositonta leivontamargariinia (kasvirasva)

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

4tl maidotonta kaakaojauhetta

2,5 dl perunajauhoja

Sulata margariini.

Sekoita sula margariini, sokerit ja kananmuna vaahdoksi.

Lisää kaakaojauhe ja perunajauhot.

Pyörittele taikinasta pieniä palloja, tee kaikista palloista saman kokoisia.

Paina palloa haarukalla, näin saat sen muuttumaan pikkuleivän muotoon.

Kostutin haarukkaa hieman lämpimässä vedessä ennen painallusta.

Paista 175 asteisessa uunissa, keskitasolla.

Paistoaika uunista riippuen 10-15 minuuttia.

Omiani paistoin 12 minuuttia.

Anna keksien jäähtyä.

Näitä voi toki jo nyt napsia, mutta itse päätin vielä vähän koristella pikkuleipiä.

Hymyilevät keksit ilostuttivat pakettien saajia.

Pieni ja helppo juttu toteuttaa, mutta saajat olivat näistä otettuja.

Itsekin pääsin ensimmäistä kertaa leipomaan jotain gluteiinitonta.

Varmasti uskallan nyt tehdä toistekin jotain, koska vastaanotto oli niin hyvä.

Mukavaa torstaita <3

Ruususade

" Elämä ei ole ruusuilla tanssimista".

Varmasti kaikki meistä ovat kuulleet tämän sanonnan.

Mielestäni sanonta on jotenkin hassu.

En minä ainakaan haluaisi edes tanssia ruusuilla.

Ruusuissahan on piikkejä.

Toinen ruusuajatukseni oli muisto.

Lapsuudessa aina tehtiin itse hajuvettä ruusunlehdistä ja vedestä.

Sitten tuoksuttiin niin hyviltä koko ajan.

Ruusuisista ajatuksista aloin kehittämään lahjaideaa.

Kotoa löytyi muutama taulupohja kokoa A5 ja yhden näistä pohjista päätin käyttää tähän ruusuhömppään.

Maailma on vaan kangas mielikuvitukseen. -Henry Thoreau - 

Permanent tussilla saa pysyvää jälkeä aikaiseksi.

Pientä hahmotelmaan tein ensin lyijykynällä.

Lidl:n vesiväreillä tein värivesiä.

Kahta erisävyistä sinistä.

Tiputin siveltimestä sinistä vettä taulupohjalle.

 Annoin työn kuivaa  hetken ja taputtelin liiat vedet pois paperilla.

Jotain mielestäni tästä silti puuttui.

Ensiksi lisäsin toisen käden naiselle.

Sitten tuli tämä ruusuinen osuus.

Eikö vaan olekin kaunis servetti?

Irroitin ylimääräiset kerrokset irti servetistä ja leikkasin irti ruusujen kuvia.

Puikkoliimalla liimasin ruusut kiinni taulupohjaan.

Ruususade on valmis!

Ihan hömppäjuttuhan tämä oli, mutta tulipahan tehtyä jotain täysin ruusuisten ajatusten pohjalta.

Ajattelin antaa tämän äitienpäiväkorttina omalle äidilleni.

Onko elämäsi ruusuilla tanssimista, vai pisteleekö ne piikit sinuakin välillä?

Suklaakakku

Eilen juhlimme sukulaisten kanssa poikamme 14v. synttäreitä.

Juhlat olivat pienet mutta äänekkäät, meillä kaikilla kun on hyvin kantavat äänet :)

Poika oli onnellinen kivoista lahjoista ja minä olin onnellinen, että tarjottavia ei jäänyt jääkaappiin pyörimään.

Leivoin mustikkaisen rahkapiirakan, pullapitkon  ja suklaakakun, joka on pojan suosikkikakkua.

Ihanan kuvioinnin tein kakkupaperin ja tomusokerin avulla.

Ajattelin jakaa myös teille tämän herkullisen suklaakakun reseptin.

4 kananmunaa

2 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

200g leivontamargariinia

200g taloussuklaata

* Sulata margariini suklaan kanssa kattilassa, seos ei saa kiehua.

* Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.

* Sekoita kuivat aineet keskenään

* Lisää vuorotellen kuivia aineita ja margariini-suklaaseosta taikinaan

* Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (halkaisija 26cm)

* Paista 200^c uunin keskitasolla n.30 minuuttia

* Koristele tomusokerilla.

Herkullista sunnuntaita!

Outi on nyt Aina Inkeri Ankeinen

Varoituksen sana teille!

Tästä postauksesta tulee valituspostaus.

Olo on nimittäin sama kuin Aina Inkeri Ankeisella.

1. Viime torstaina kirjoitin facebookiin, että yleensä puhutaan siitä, miten hoitajat ovat kutsumusammatissaan. 

Välillä tulee mieleen, että millaisena ihmiset näkevät minun kutsumukseni.

En ole:

- valitusautomaatti

- enkä haltijakummi

- en ole hyväntekeväisyysjärjestö

- enkä sairaanhoitaja

Olen:

- lähihoitaja

- lastenhoitaja

- syli

-turva

- askartelija

- laulattaja

- nukuttaja

- pepunpesijä

- leikittäjä

- ruokkija

-pukija

- paperitöiden tekijä

- varhaiskasvattaja

Oikeasti pidän työstäni ja mielestäni olen siinä hyvä.

Pidän lapsista ja heidän huolettomasta olemisestaan, hauskoista jutuista ja hellyydestä, jota he jakavat myös meille hoitajille.

Koska teen tätä työtä mitä teen, en lähde tätä asiaa enempää avaamaan, sanotaan vaikka niin, että hoitotäti on nyt vähän väsynyt.

Vähän väsynyt taitaa olla lievä ilmaisu, oikeasti olen todella väsynyt ja kettuuntunut.

Vähän päälle kolme kuukautta kesälomaan :D

2. Ruoan keksiminen

Laitan mielelläni ruokaa, kunhan joku muu keksii mitä syödään.

Sitten kun muut keksivät ruokia, alan valittamaan niistä.

Taas tätä samaa, en todellakaan jaksa tehdä sulkuvuoron jälkeen kahta erilaista pizzaa.

Omat lapset ovat nirsoja, toiselle kelpaa toinen ja toiselle toinen ruoka.

Välillä oikaisen ja ostan kaikille poppiksia ja ranuja.

Poppikset voi muuten kätevästi lisätä fetasalaatin joukkoonkin.

Chilimajoneesilla saa ihmeitä aikaan.

3. Sää

Miksi aina pitää sataa lunta, sen jälkeen kun tiet ovat juuri sulaneet?

Aina kun ajattelenkin pyörän kaivamista esille, sataa lunta.

Otan lenkkarit kaapista, sataa lunta.

Laitan kevyemmän takin, sataa lunta.

Niin ärsyttävää!!

Yritin kovasti keksiä 5 aihetta joista valittaa, mutta himpura sentään, en keksi muuta.

Koska sensuuri on suuri aiheissa (oma sensuuri), en jaksakaan valittaa tämän enempää.

Minulla asiat on kuitenkin paremmin kuin hyvin.

On kiva koti, on ihana mies, olen äiti kahdelle rakkaalle lapsellemme ja minulla on työ, mitä muuta sitä voisi pyytää (no raha tuli heti mieleen)?

Anteeksi valitus ja kiitos kun jaksoit lukea loppuun.

Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua!

Viikonloppua, kirppistelyä ja synttärit

Minä olin pojan kanssa rentoutuslomalla Karkkilassa ystäväperheen luona.

Se on oikeasti paikka, jossa saan rentoutua.

Osallistun toki ruoanlaittoon ja muihin puuhiin, mutta kun samalla saa höpistä ystävän kanssa, ei niitä puuhia edes huomaa tekevänsä.

Saunottiin niin pitkän kaavan mukaan, että sormet ja varpaat olivat rusinana vieilä tuntienkin jälkeen.

Meillä on ollut myös tapana piipahtaa kirppareilla viikonlopun aikana.

Tällä kerralla suunnattiin taas kauniiseen Saloon.

Salosta löysimme uuden kirppistuttavuuden Aarresaaren.

Aarrearkusta lähti mukaan minulle laukku 1€, kaverin tytölle verkkarit 1€ ja lelukoira (joka haukkuu, istuu ja jopa kuorsaa) 5€.

Omaksi kirppari suosikikseni on noussut Radiokirppis.

Joka kerta lähden sieltä mukanani vaikka mitä kivaa, niin kävi myös nyt.

Eurolla siskonpojalle Haisuli body.

Todella hyvä kuntoinen ja ihanan pehmeä.

Name It farkkuhaalarit, eurolla nämäkin.

Haalereissa on nepparit haaruksissa, helppoa siis myös vaihtaa vaippaa.

Siskontytölle, joka on eskarilainen, löysin tosi coolit legginsit.

Kangas on paksumpaa kuin normaali leggarikangas, lisäksi tekonahkaiset yksityiskohdat ovat mielestäni tosi mageet.

Nämä maksoivat 2€.

Housujen kanssa  myytiin myös tämä pehmoisen pörröinen kissapaita.

Paidalla hintaa myös sen 2€.

Koko setti yhteensä siis 4€.

Itselleni löysin ihanan H&M:n maximekon.

Mekon olkapäillä on ruusukkeita.

Materiaali on ihanan venyvää ja ilmavaa.

Mekko maksoi 5€.

Kuvassa kädessäni on kynälaukku, josta tuolla postauksen alussa kerroin.

Laukku on aitoa nahkaa ja maksoi 1€.

  

Meillä laskiaistiistaita viettettiin syömällä perinteisiä pullia ja juhlimalla kuopuksemme syntymäpäiviä.

Vuonna 2003 syntyi, torstain ja perjantain välisenä yönä klo: 03.45, meidän hulivilimme.

Paljon on opittu elämää tämän kaverin kanssa ja paljon varmasti saamme vielä oppia.

Hän on äidin oma vauva, vaikka muuta väittäisi.

Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille!

Mitäs tykkäsitte minun kirppislöydöistä?

Miten teidän viikko on sujunut?