sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Uusi kaulakoru



Ostin aivan ihanat korvakorut H&M:n alesta keväällä.
Käytin niitä vain yksissä juhlissa,  koska korut olivat aivan liian painavat korviin.
Tuntui, että korvanlehdet venyvät kaulaan asti.
Korviksissa ihastuin kuitenkin tuohon tupsuun, joten halusin tehdä korvakoruista jotain uutta.
Minulta löytyi ohutta nahkanauhaa korulaatikosta ja siitä sain idean tehdä kaulakorun.


Muutaman helmenkin nappasin nauhaa koristamaan.


Tämä tupsu on jotenkin aivan ihanan kesäisen värinen.


Leikkasin nahkanauhasta muutaman irtopalan lisää ja palmikoin sen korun keskiosaan.
Korvaan tulevan koukun käänsin kiinnikkeeksi tupsulle.


Helmillä peitin tekemäni palmikon solmut ja vähän ylemmäs vielä solmin toiset helmet koristeeksi.


Pieni solmu vielä ja koru on valmis.
Katsotaas miltä se näyttää kaulassa.


Tupsun väri tulee kivasti esille mustaa vasten.
Koru on kaulassa itseasiassa aika kevyt.
Tykkään tästä kovasti. 
Heti keksin mekonkin jonka kanssa tätä voin käyttää.


Tässä on bloggaajan todellisuutta.
Korukuvan takia bloggaaja pukee päällensä jakun väärinpäin, että saa hyvän taustan korulle :D
On tää kyllä hauskaa puuhaa.

Olisiko asupostaus seuraavaksi kiva?
Olen nimittäin tehnyt muutamia hyviä alelöytöjä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille <3


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Takkutukan taltutukseen EVO



Minulla on ohuet, piikkisuorat ja hennot hiukset.
Värjään hiuksiani myös vaaleiksi aina parin kuukauden välein.
Mies aina tarvittaessa napsii latvoista huonoja pois ja tytär auttaa värjäämisessä.
Kyllästyin siihen, että värjätä pitäisi oikeasti kerran kuussa, mutta hiukset eivät sitä vain kestä.

Siksi niin onnessani lähdinkin testaamaan Evo hiustuotteita.
Testaukseen sain nämä tuotteet:



Kosteuttava shampoo puhdistaa, korjaa ja kosteuttaa hiukset tehden hiuksista helpommin käsiteltävät.
Vahvistaa hiuksia ja ehkäisee värin vaalentumista sekä siloittaa pörröjä.
Sulfaatiton koostumus ei vaahtoa kovin runsaasti, jolloin shampoo pesee hellävaraisemmin.
Sopii kuiville, pörröisille ja värjätyille hiuksille.
 

Tekstin luin hyräillen Cherin biisiä If I could turn back time :)


Shampoo imeytyi hiuksiini selvästi, vähän vaahdoten.
Huuhtelun jälkeen hiukset tuntuivat todella puhtailta ja vähän kuivilta.

Hoitoainettahan minun täytyy aina käyttää, koska muuten hiukseni ovat yhtä takkupalloa.
Hyvästi keltaiset hiukset, tervetuloa platinum blonde.



Väriä voimistava hoitoaine, joka luo hiuksiin kauniin sävyn välittömästi sekä ravitsee, korjaa ja antaa kiiltoa samanaikaisesti.
Erinomainen tuote sameille, haalistuneille ja kuiville, värjätyille hiuksille.
Sopii myös luonnollisille, värjäämättömille hiuksille luomaan vaihtelua ilman pysyvää lopputulosta.


Hoitoainetta laitetaan 4-8 painallusta pyyhekuiviin hiuksiin.
Kädet voi suojata hanskoilla.
Annetaan vaikuttaa 3 minuuttia ja huuhdotaan pois.
Hiukset saivat uuden sävyn ja ne oli helppo kammata suoriksi.
Ehdoton suosikkituotteeni!


Paketista löytyi vielä ihana kesäyllätys.
Osaatteko arvata mikä tämä on?


Hauskat saippuakuplat.
Paljon kuplia <3


Ihania Evo tuotteita löydät lisää IdHair:n nettisivuilta.
Kiitos IdHair ja Success Story:n Satu kun pääsin osalliseksi tuotetestaukseen.
Täällä liehuu tuulessa pehmeät, kauniin sävyiset hiukset ja kuplia puhaltelee onnellinen bloggaaja <3




keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

T-paidan tuunaus



Varmasti puolivuotta sitten ostin Kierrätyskeskuksesta hienot pitsihärpäkkeet.
En oikein ollut varma mihin niitä käyttäisin, mutta pakkohan ne oli ostaa kun halvalla sain.
Välillä olen kuin Sulo Vilen Tankki täyteen ohjelmasta, ostan kun näyttää kivalta ja on halpaa :D

No härpäkkeet pääsivät käyttöön, kun ostin kirpparilta ihan uuden veroisen miesten t-paidan hintaan 2€.
Miesten paidoissa on mielestäni todella usein hirmuisen korkea tuo kaula-aukko ja se vaati myös pientä muutosta.
Minuahan kuristaa helposti, tietenkin.
Pesin ja silitin paidan ennen muutosten tekoa.

Mitäs sitten menin tekemään?


Ensimmäisenä leikkasin kaula-aukosta resorit kokonaan pois.
Kaula-aukkoon jää kuitenkin siisti ommel, joten tähän muutokseen ei tarvitse ompelukonetta.


Fiskarsit heiluivat ja mielestäni kaula-aukosta tuli oikein siisti.


Sitten otin esille nämä pitsihärpäkkeet.
Ystäväni osasi kertoa, että nämä ovat olleet ilmeisesti koristeita kauluksiin.


Kuten näkyy, koristeilla oli hintaa 0,50€/kpl.


Kiinnitin koristeen paidan olkapäälle.
Nuppineulat olivat hyvänä apuna, samoin kuin silittämäni saumat hihoissa.


Eipä näy minun ompeleeni tuossa ollenkaan, joten aika hyvin onnistuin ensimmäisen kanssa.
Vähän jännitti aloittaa toisen kiinnitys :)


Tässä näkee hyvin, miten kuvio menee kivasti tuohon olkapäälle.
Eikös ne pitsit vaatteissa olekin nyt muotia?


Minähän onnistuin ja paita on valmis.
Oli kyllä pikkuisen voittajafiilis kun meni tämä ompeluhomma näin hyvin.
Leikkasin muuten lapun pois myös tuolta selän puolelta, koska sehän tietenkin kutittaa minua aina.
Kuristaa ja kutittaa, onpas taas hankalaa :D


Tässä sitä nyt sitten esitellään paitaa.
Itse tykkään kovasti.

Mitäs mieltä te olette?

Jos viihdyt blogissani ja tykkäät jutuistani, voit käydä ilmoittamassa blogini Blog Awards-kilpailuun
TÄSTÄ LINKISTÄ.

Oikein ihanaa keskiviikkoa kaikille <3


maanantai 11. heinäkuuta 2016

Miksi rakkauden tunnustaminen on niin vaikeaa?



Minä voin sanoa rakastavani monia ihmisiä.
Rakastan lapsiani ja miestäni, enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Rakastan äitiäni, siskoani, siskon lapsia, isäpuoltani ja ystäviäni, lista on pitkä...
Soitan joka päivä äidilleni ja kirjoitellaan myös whats app viestejä.
 Usein puhelut ja viestit loppuvat sanoihin olet rakas.
Samanlaisia viestejä kirjoittelen myös ystävieni kanssa.

Itse olen sellainen ällösiirappityyppi, jonka mielestä elämän tarkoitus on rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Kotikotona meillä viljeltiin rakkaudentunnustuksia helposti, koska me vaan rakastettiin niin kovasti toisiamme.


Miten tälläinen siirappisiiri sitten pärjää miehensä kanssa, jolta saa väkisin kiskoa sitä sanallista tunnustusta ulos?

Jos suoraan sanon, niin kyllä se on sopeutumista vaatinut. 
Mieheni on aivan ihana, enkä häntä vaihtaisi toiseen, älkää nyt väärin käsittäkö.
Mieheni ollessa kotona, hän tekee minulle ruoat valmiiksi, siivoaa kodin ja ostaa minun lempijuttujani kaapit täyteen. Saan häneltä erilaisia yllätyksiä monen monta kertaa vuodessa. 
Se on hänen tapansa sanoa, että rakastaa minua, tiedän sen kyllä.



Olen asiasta puhunut mieheni kanssa. Hän ei ollenkaan ymmärtänyt, että mistä minä nyt vouhkaan. 
Hän tulee joka päivä töistä kotiin ja tekee kaikkensa perheensä eteen, se jos mikä on rakkautta. 
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä pian 25 vuotta ja naimisissa siitä ollaan oltu 20 vuotta, joten ei ole mistään uusista asioista kyse enää.
Tiedän myös sen, että mieheni tykkää siitä kun sanon puhelun lopussa I love you.
Annan yösuukon ja kuiskaan loves you.
Miten sen rakkauden sanominen voi olla joillekin silti niin vaikeaa?
Miksi minun pitää se kuulla?
Tiedänhän minä, että mies antaisi henkensä, että minä selviäisin.

Ehkäpä tämä on se meidän suhteemme kulttuuriero. 
Ehkäpä me suomalaiset ei ollakaan niin kylmää kansaa kuin kuvitellaan. 
Onko tällä edes mitään tekoa kulttuurierojen kanssa, onko sittenkin kyse vain ihmisistä?
Tekipä hyvää pohtia tätäkin asiaa.

Juuri kun olen hermostuksissani paasannut tästä asiasta, odottaa aamulla minua viesti pöydällä, jossa lukee:

(wifie, se olen minä, ihanaa)

Sydän sulaa, voi rakkautta <3.

Kerrotko sinä helposti toiselle rakastavasi vai oletko mieheni kanssa samalla kannalla, että teot puhuvat puolestaan?

Ihanaa maanantaita!




lauantai 9. heinäkuuta 2016

Joka pyllynsä nostaa se paikkansa menettää



No sitä pelkoa ei enää ole, meidän keittiössä ainakaan.
Meillä on ollut pöydän ympärillä erinäisiä tuoleja, mutta olen jo pitkään halunnut puusohvan seuraksi penkkiä.
Muistatteko kun kehuin roskakatoksen kierrätyshyllyjä tuossa muutamia postauksia sitten?
Kyllä vain, sieltä on tämäkin penkki löydetty.
Vanha kunnon pirttikaluston penkki.
Jos en nyt ihan mönkään arvaa niin taitaa olla mäntyä.
On hirmuisen mukava istua, ei heilu eikä huoju.


Penkin pinta oli huonossa kunnossa.
Pesin penkin ihmesienellä ja hioin pintaan vähän karheutta.
Maalaushommaa lähdin tekemään Ilves maalien kalustemaalilla.
Telalla maalailin kaikki mitä pystyin ja loput sitten siveltimellä.


Ensimmäisen kerroksen jälkeen penkki näytti tältä.
Annoin kuivua penkin seuraavaan päivään.


Toisen kerroksen maalasin kokonaan siveltimellä.
Onko se muuten maalisivellin vai -suti?


Tykkään maalin puolikiiltävästä pinnasta.


Annoin penkin kuivua kolme päivää, ennen kuin siirsin sen keittiöön.


Penkki on tässä jotenkin kätevämpi kuin tuolit.
Sen saa tarvittaessa työnnettyä pöydän alle piiloon.

(voi kun nuo verhot on ihan huonosti tässä kuvassa)

Meidän keittön ruokailutilasta tuli kyllä kertaheitolla avaramman näköinen.
Kyllä taas kannatti dyykata :D

Upeaa viikonloppua ihanat <3


*maali saatu testiin Ilves maaleilta