Vuoden viimeisiä päiviä tässä vietellään loman merkeissä.
Jotenkin tämä vuosi on, kaiken hulluuden keskellä, mennyt kuitenkin aika nopeasti.
Paljon on tapahtunut vuoden aikana ja ajattelinkin tässä vuoden viimeisessä postauksessani koota joitain juttuja ylös tänne blogiinkin.
Kuvat ovat sitä sun tätä ja sellainenhan tämä minun blogini muutenkin on ja siitähän te tunnutte myös tykkäävän.
Outin oma sekamelska...siinäpä olisikin ollut oiva nimi blogilleni.
Kuvassa muuten tämän loppuvuoden herkullisin kakkunen eli taatelikakku.
Vuoden ensimmäiset kuusi kuukautta olivat minulle erityisen raskaita.
Töihin meno tuntui raskaalta ja alhaisten veriarvojen lisäksi myös mieli oli maassa koko ajan.
Työilmapiirin merkityksestä ei vieläkään puhuta mielestäni tarpeeksi.
Silloin kuin sinut tallataan maan tasalle, keksitään asioita toisen pään menoksi ja puhutaan toiselle alentavasti lähes jokainen työpäivä, niin se pistää kyllä miettimään omaa työssäjaksamista ihan todenteolla.
Niin paljon kun entisistä hoitolapsista tykkäsinkin ja oli ihanaa olla lähellä kotia töissä, tein elämäni parhaan päätöksen kun lähdin toisiin työtehtäviin.
Toivon, että saisin vielä jatkaa nykyisissä hommissani toukokuun jälkeenkin, koska vanhaan en aio enää oman mielenterveyteni takia palata koskaan.
Olen voinut niin paljon paremmin uudessa työssäni ja kokenut, että ammattitaitoani arvostetaan ja minusta ihmisenä myös tykätään kovasti.
On taas ollut ilo tehdä itselle rakasta työtä, vaikka ei homma ainakaan helpommaksi mennyt.
Haasteet pitävät tämän hoitotädin valppaana <3
Kun mieli voi hyvin on myös kroppani voinut paremmin.
On ollut ihanaa taas puuhastella töiden jälkeen kotonakin.
Pitkästä aikaa on myös syntynyt kivoja askarteluja ja olen tehnyt muutamia käsityöjuttujakin.
Olen innostunut hedelmien syömisestä ja suurta herkkuani ovat kiiwi- ja passionhedelmät.
Ostimme myös uuden blenderin meille ja sillä on syntynyt herkullisia smoothieita ja frappe-kahveja useamman kerran viikossa.
Olen onnellinen, että alkukevään koronarajoitukset höllentyivät sen verran, että olen päässyt näkemään Miaa, saanut käydä (maskit naamalla tietty) äitini kanssa kerran viikossa kaupoilla ja päässyt viettämään aikaa siskoni ja hänen lastensa kanssa.
Omaa tytärtäkin olen nähnyt niin usein kuin hänelle on työaikataulujen puitteissa sopinut.
Tämä korona-aika on tehnyt meidän perheestä vielä kiinteämmän yksikön ja voin sanoa, että meillä on ollut ihan hiton hauskoja hetkiä yhdessä tänä vuonna.
Kuvassa näkyvät laukku ja pussukka ovat eilisiä ale-löytöjän H&M:stä.
Maksoivat yhteensä 12€.
Ostin myös itselleni uuden neuletakin ja villaiset verkkareiden ja legginsien sekoituspöksyt.
Etsin myymälästä +puolta, jossa siis isompia kokoja tarjolla, vain kuullakseni, että nämä puolet on päätetty ainakin Isossa Omenassa ja Sellossa lopettaa kokonaan.
Siis excuse me!!!
Miksi ihmeessä?
Toivottavasti edes nettimyynnissä pysyvät, muuten näette kohta rouva Krimoun pylly paljaana tepastelemassa pitkin kyliä.
Arvatkaas mitä?
Minä lähden yksin Mian luokse tänään uutta vuotta juhlistamaan.
Poika jää isänsä (töissä aatonkin) huomaan.
Hassua miten huolissaan sitä on tuosta pojasta, vaikka kaveri täyttää parin kuukauden päästä 18 vuotta :)
Joku kysyi, että mitä toivon ensi vuodelle?
Minulla ei ole ollut tapana tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta toivon, että saataisiin kaikin puolin hyvä uusi vuosi 2021.
Toivon, että saan edelleen kirjoitella teille tätä blogia ja että tuo 300 lukijaa tulisi täyteen ja pysyisi siinä tai vain kohoaisi :)
Aivan ihanaa uutta vuotta 2021 teille kaikille ja kiitos kun olette ja tuette aina kun tarvitsen teitä <3
Palaillaan asiaan taas ensi vuonna!
