Jotta näkisin sinut paremmin

Miehen kanssa ollaan tultu siihen tulokseen, että me ollaan vanhoja.

Ikänäkö vaivaa niin, että pakko oli kummallekin käydä uudet lukulasit ostamassa.

Minä näen vielä aamulla ja aamupäivällä ihan hyvin, mutta kun silmät väsyvät iltapäivällä, alkaa tekstitkin sumenemaan silmissä.

Mies on jo puoli sokea, lukemisen suhteen, koko päivän ajan.

Hänen on pakko pitää lukulaseja koko ajan mukana.

Tässä päivänä muutamana, oli Itäkeskuksessa tullut nuorimies pyytämään adressiin allekirjoitusta.

Mies oli ollut adressin aiheesta samaa mieltä ja innoissaan oli nimeään paperiin ollut kirjoittamassa.

Eipä ollut sitten laseja taskussa ja oli pitänyt nuorelta mieheltä pyytää apua, että voisiko hän näyttää missä viiva allekirjoitusta varten on.

Tämä oli miehestä niin noloa, että pyysi minua ompelemaan itselleen silmälasikotelon, jossa voisi turvallisesti laseja kuljettaa mukana.

Kaivelin sitten kaappeja ja löysin yhden näytepalan nahkaa.

Näytepalan kaksi reunaa oli leikattu kuviosaksilla ja toiset kaksi sivua normaaleilla saksilla.

Päätin ommella kotelon niin, että kuviolliset sivut taittuvat kotelon ylä- ja alaosiksi.

Nahkapaloja olen muutaman saanut ystävältä askarteluja varten.

Palat ovat sohvan kangasnäytteitä.

Mun ompelukoneen jalan yläosa kasvaa näköjään karvaa :)

Aika simppeli homma.

Mies ei halunnut mitään läppiä tai nappeja yms. koteloon.

Äijämäistä tyyliä siis <3

Hyvin toimii kotelo.

Lasitkin ovat pysyneet parempina, kun kotelon pehmeä sisus suojaa linssejä.

Nyt ei jää adressit kirjoittamatta tai hinnat kaupoissa epäselviksi.

Tällaisista pikaompeluista minäkin tykkään.

Eilen toivottelin ties kuinka moneen lukemaani blogiin aurinkoista keskiviikkoa!

Ehkäpä tämä täti-ihminen on nyt vähän sen vapaapäivän tarpeessa kun viikonpäivätkin menee jo sekaisin.

Nyt siis toivotan aurinkoista keskiviikkoa teille kaikille <3

(Kai nyt sentään oli keskiviikko?)