torstai 11. elokuuta 2022

Minun kiusaajilleni

 

Julkaisen tämän tositarinan aina muutaman vuoden välein.

Nyt on ollut paljon puhetta koulukiusaamisesta, niin kuin aina kouluvuoden alussa.
Myös minua on kiusattu koulussa, osan yläastetta sekä jatko-opintopaikassani kauppaoppilaitoksessa.
Yläasteella minua kiusattiin painostani ja kauppiksessa rakkaani takia.

Nyt kun katson kuvia itsestäni yläasteella, mietin miksi minua kiusattiin. 
Meidän koulussa oli saman kokoisia tyttöjä muitakin, kiusattiinkohan heitäkin?
Mikä ihme oikeuttaa kiusaamaan painon takia?
Nuorena sitä otti kaikesta enemmän stressiä, yritti laihduttaa mitä ihmeellisimmillä keinoilla ym.mutta...
Tekeekö lihavuus minusta sitten huonomman ihmisen ja oikeuttaako se pilkkaamiseen?
Minä olen lihava ja osaan elää läskieni kanssa ihan kivasti, joten ei huolta.


Tämä kuva puhutteli minua ja toi kaikki nuoruuden epävarmuudet pinnalle taas.

Kauppaoppilaitokseen siirtyessäni, luulin olevani jo kuivilla vesillä, mutta toisin kävi.
Tapasin mieheni 16 vuotiaana, Forumin kahvilassa. 
Kovasti vannotin etten alkaisi seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa, mutta näköjään vannomatta paras.
Olin niin onnellinen, minulla oli ihana poikaystävä ja opiskelin toimistotekniikan merkantiksi. 
Kotona kaikki oli hyvin ja kukaan ei arvostellut valintojani.
Ennen kuin...
Joku opiskelija ryhmästäni oli nähnyt minut Forumissa mieheni kanssa.
Aamulla kun tulin kouluun, päälleni syljettiin, luokassa kaikki siirtyivät istumaan toiselle puolelle luokkaa, ihan kuin olisin ollut saastaisin ihminen maailmassa.
Tilanne muuttui niin rajuksi aamun aikana, että luokanvalvojani soitti isäni hakemaan minut kotiin.
Itkin kotona, enkä voinut ymmärtää mitä väärää olin tehnyt?
"Tänään tulee taas laivalasti pakolaisia satamaan, Outi on varmaan niitä siellä haarat levällään odottamassa"
Kuvitelkaa nyt miltä tuollaisen kuuleminen nuoresta tuntuu?

Nyt 30 vuotta myöhemmin, mietin miten vahva olinkaan.
Kestin kaiken tuon ilkeilyn, en luopunut rakkaastani (enkä läskeistäni :D) ja minä olen onnellinen.
Minulla on kaksi ihanaa lasta, kaunis koti ja hyvä työ ja edelleen se sama mies <3
Onkohan ne kiusaajat yhtään sen onnellisempia kuin minä?
Kuinkakohan heidän elämänsä on muotoutunut?

Tämä on minun tarinani ja se teki minusta juuri sen mitä olen tänä päivänä
VAHVA, ITSENÄINEN, RAKASTETTU NAINEN!

Turvallista kouluvuotta kaikille koululaisille <3





40 kommenttia:

  1. Kiitos Outi, että uskalsit jakaa tarinani..Minua on myös koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja vielä sen jälkeen kun opiskelin Koti-&laitostalousopoilaitoksessa. Sain siellä ystäviäni mutta kerran olin pidempään kuumeessa ja ne kiusaajat valehtelivat minusta asioita uusille ystävälleni ja jäin yksin. Minulla kiusaaminen oli sekä henkistä, että fyysistä. Siinä oli mukana myös muutama opettaja, jotka nöyriittivät minua toisten silmien edessä. Heille pieni asia minulle iso. Olen erityisherkkä ihminen, nykyään osaan kääntää sen voimavaraksi mutta silloin en. Olen myös aina kulkenut omaa polkuani ja uskaltanut olla oma itseni. En ole koskaan mennyt minkään massan mukana. Uskon, että myös nämä ovat vaikuttaneet kiusaamiseeni ja syrjimiseen. Minulle on ainakaikki ihmiset olleet saman arvoisia, ketään en katso ylöspäin olipa ammatti mikä tahansa. Osa kiusaajistani on käynyt pyytämässä anteeksi käytöstään ja ne loput eivät ehkä tajua itse toimineensa väärin tai ovat liian itsekeskeisiä pyytääkseen anteeksi. Kaikki se on kasvattanut myös minua ja teen kaikkeni, että voin auttaa heikoimpia no ja uskallan puolustaa heitä tarpeen tullen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen jättää aina arpensa, mutta toisaalta siitä voi kehittää itselleen voimia, joiden avulla voi auttaa muita. Juuri näin on tapahtunut sinulle <3 Silloin nuorempana ei vain voinut ymmärtää, että mitä on tehnyt väärin, miksi juuri minut on valittu silmätikuksi. Nykyään voin sanoa, että kyllä ne jutut vieläkin satuttaisivat, mutta niistä ei vaan jaksa enää välittää. Muistan aina miten ystäväni Juliana sanoi minulle yläasteella, että on aina ihaillut minua siksi, että en kulje massa mukana, en ole liukuhihna tavaraa...Edelleen otan tuon yhtenä suurinpana kohteliaisuutena mitä koskaan olen saanut.

      Poista
  2. Kyynel tuli silmään, kun tätä luin. Kiusaaminen on niin perseestä ja AINA väärin. Muista, että olet ja tulet aina olemaan selviytyjätyyppi, sä käännät asiat aina loppujen lopuksi voitoksi. Halit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nämä on enää vain huonoja muistoja ja minun mielessäni hyvä voitti pahan, joten...kaikki hyvin <3 Ihanaa viikkistä Taru ja haleja sinnekin <3

      Poista
  3. Voi miten ikäviä asioita olet saanut kokea! En ymmärrä mikseivät ihmiset voisi keskittyä omaan elämäänsä. Kiusaaminen on ajanhukkaa. Ja kyllä olen huomannut omassa lähipiirissäni myös kuinka minun, aikaisemmin kiusatun, elämä onkin paremmalla mallilla kun vertaa koulukiusaajieni tilanteisiin. Toisaalta, onneksi ymmärsin jo nuorena, että kiusaajat ovat ihan pellejä :) Toki luottamus ihmisiin ei ole yhtä hyvä kun on tullut kiusatuksi lapsena. Olen niin iloinen puolestasi, että kaikki on nyt hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen toi mukanaan huonon itsetunnon, jota yritän edelleen parantaa. Mieheni on ihan parasta lääkettä huonoon itsetuntoon. Niin rakas ukkeli <3
      Toivottavasti sinullakin kaikki on hyvin ja kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Tosi kiva kun jaoit ja olette kyllä ihanan oloinen pariskunta miehesi kanssa.

    Itselläkin on kokemusta kiusaamisesta ja se on elämässä pilannut kokonaan muutamia asioita, mutta olen sitten keskittynyt muihin positiivisiin asioihin. Ihmisiin on luottaminen todella vaikeaa ja töissä pelottavat esiteinit ja teinit.

    Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkia pitää kohdella asiallisesti ja ihmismäisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että kaikista ei tarvitse pitää, mutta on silti aina hyvä yrittää käyttäytyä asiallisesti. Päivissä on yleensä, loppupeleissä, enemmän positiivista kuin negatiista ja siihen positiivisuuteen on yritettävä tarttua.
      Mukavaa viikonloppua sinulle <3

      Poista
  5. Voi Outi ♥ tätä lukiessa tulin surulliseksi ja samalla myös todella vihaiseksi. Mietin miltä sinusta on tuntunut kun kiusaajat ovat käyttäytyneet noin raukkamaisen törkeästi sinua kohtaan. Toisaalta minussa nousi valtava kiukku siitä ettei koulu pystynyt tekemään enemmän auttaakseen sinua. Kiusaamista ei saisi olla koulussa missään muodossa ja siihen pitäisi puuttua heti eikä antaa sen jatkua. Sinusta on kasvanut vahva nainen, jolla on ihana mies, perhe, koti ja työ ♥ Halaus Outi - olet rohkea kun kirjoitat näistä vaikeista asioista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta koulut eivät vieläkään pysty tekemään tarpeeksi, että kiusaajat saataisiin kuriin. Samahan se on työpaikoilla. Kiusaajat jäävät ja kiusatut joutuvat lähtemään. Ei ole reilua! Lopulta kaikki kääntyi kuitenkin hyvin, vaikka aina tällaiset jutut jäävät mieleen.
      Ihanaa viikonloppua sinulle Marjo <3

      Poista
  6. Ihmiset ovat kyllä julmia. Aikuisiällä on myös itse tullut pohdittua asioita, ja huomasin että olen tavallaan ollut sekä kiusaaja että kiusattu. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä kamalammaksi itseni tunsin. Kun sitten "jouduin" töihin samalle osastolle erään naisen kanssa jota olimme yläasteella pilkanneet (kateudesta?), pyörin itseinhossa. Hän oli supermukava ja aivan huipputyyppi ja joka päivä mä keräsin rohkeutta pyytää anteeksi. Ja lopulta pyysinkin. Häntä nauratti, ei hän ollut pitänyt asiaa minään, eikä muistanut että minä olisin häntä edes pilkannut. Hän palasi vielä takaisin ja sanoi että kättä päälle että lupaan etten enää pyöritä asiaa sisälläni. Mutta olisi se voinut mennä toisinkin... Oma kiusaamiseni oli lähinnä painostusta ja uhkailua, tekemään tyhmiä juttuja ja toinen oli sitten aina se puhdas pulmunen. Tämä tavallaan jatkui aikuisikään saakka jolloin sain itseni viimein irti tästä toksisesta ystävyydestä. Olet joutunut kokemaan hurjia ja ikäviä asioita, mutta tänään olet voittaja. Ja miten upea oletkaan, hauska ja rohkea, ja kaikkien näiden vuosien jälkeen sinun vierelläsi on se sama mies. Veikkaan että moni kiusaajista ei voi sanoa samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä toimit rohkeasti, arvostan tuota, että menit pyytämään anteeksi. Minulta ei kukaan koskaan ole pyytänyt anteeksi, ehkä edes yksi anteeksipyyntö olisi auttanut, että joku olisi nähnyt teoissaan jotain väärää.
      Olen siitä itsessäni ylpeä, että lopulta en antanut kiusaajien voittaa. Rachid ja meidän yhteinen perhe ovat minun palkintojani, ihan ykkösiä <3
      Leppoisaa viikonloppua sinulle <3

      Poista
  7. Kiitos Outi rohkeasta kirjoituksestasi. Tulin surulliseksi, kun luin tarinasi. En vain voi ymmärtää kiusaamista, oli syy mikä tahansa. Sinä jouduit kyllä koville. Kiusaajasi olivat todella ilkeitä ja halusivat todella pahoittaa mielesi. Heille erilaisuus oli vaikea hyväksyä. Osoittaa kapeakatseisuutta ja tyhmyyttä sekä oman minän korostamista. Olen itse selvinnyt vähällä, minulla on aito punainen tukka (joka nyt on harmaa) ja siitä riitti iloa ilkkujille. ”Punapäät ei pääse taivaaseen” oli niitä yleisempiä.
    Halaus sinulle, rohkea Outi ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tuon "punapäät ei pääse taivaaseen" hokeman vielä omilta kouluvuosiltanikin. Minusta tuntuu, että kiusaajille riittää aina syitä kiusata, on väärän kokoinen, värinen, näköinen yms. ehkä siinä on kyse kateudesta ehkä se on jopa narsismia, nähdä itsensä parempana kuin muuta. En tiedä, en usko, että kukaan tietää!
      Haleja sinullekin Tuula <3

      Poista
  8. Ulrika50v.blogspot.com12. elokuuta 2022 klo 14.00

    Uskomatonta että kiusaajat sai jäädä kouluun ja sun piti lähteä kotiin?! Mikä opettaja se oli joka ei ton enempää tajunnu asiasta......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa se kauppiksen opettaja oli aivan ihana. Hän pelasti minut sinä päivänä. Oli viisasta soittaa isälleni siinä tilanteessa. Kävimme yhdessä vielä myöhemmin läpi tuota päivää. Tässä tilanteessa hän toimi aivan oikein <3

      Poista
  9. Kiitos Outi kirjoituksestasi! Myös minua kiusattu koulun alusta 1957 alkaen jopa yhden opettajankin taholta. Ja on ollut aikuisia jotka levittivät perättömiä juoruja minusta. En voinut kuin silmät pyöreinä hämmästellä juttujaan. Onneksi ollut vuosikymmeniä ystäväpiiri jossa pyritään tietoisesti kphteleman toisia, myös muita, tasa-arvoisesti. Sen myötä olen todennut selvinneeni voittajana. Samaa en voi sanoa pahimmasta kiusaajastani jota äitinsäkin kovaa puolusti. Myös sinä olet selvinnyt voittajana, joten voit nostaa pään pystyyn ja iloita selviytymisestäsi. Ja kaikille kiusatuille: kiusaajilla on todellisuudessa itsellään ongelmia, kiusaaminen ei ole sinun vikasi. Yhteiskunta, koulut jne voisivat paneutua ennemmin siihen, mikä kiusaajien elämässä mättää ja yrittää auttaa heitä näkemään asiat oikeassa valossa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään kouluissa on KiVa koulu systeemi (kiusaamista vastaan), mutta aina niitä kiusaajia silti löytyy. Onneksi minullakin oli hyviä ystäviä, jotka olivat aina tukenani. Ystäväni Mia on edelleen aina valmis auttamaan, niin kuin minäkin häntä.
      Vaikka silloin asiat sattuivat enemmän kuin nyt, niin aikamoisen vahvaksi ne minusta tekivät myös.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Tuntuu, että kiusaaminen on yleisempää kuin luulemmekaan. Moni kiusattu vaikenee ja kantaa sen aiheuttamia tuntoja pitkälle omassa elämässä ja joku kantaa sen tuomia traumoja koko elämänsä. Vaikka kiusaamisen estämiseksi peruskoulussa on kehitetty erilaisia menetelmiä, on uskomatonta, että sitä on. Mikä saa toisen ihmisen väheksymään, pilkkaamaan, alentamaan tai halveksimaan toista ihmistä ja pitämään itseä parempiarvoisena? Tämä on merkillinen ihmisen ominaisuus tai ilmiö, jota minun tietääkseni ei esiinny eläinten joukossa.
    Kiitos sinulle, että kirjoitit omista kokemuksistasi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kiusaajat nykyisin ajattelevat...ovatko he kasvaneet myötätuntoisimmiksi ihmisiksi vai ovatko he jatkaneet samalla tavalla aikuisina työelämässä...
    Sinä olet selvinnyt asiasta "voittajana". Virtuaaliset halaukset sinulle, Outi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai siinä on taustalla jotain epävarmuuksia omasta itsestään ja osaamisestaan, mutta silti mietin, että miksi? En minäkään ole hyvä esim. puutarha-asioissa, mutta ei minulle siltikään tulisi mieleen lähteä puutarhaihmisiä haukkumaan. Mitä minä siitä saisin itselleni. Nuorena uskon, että monilla on sellaista ryhmäpainetta, pitää kuulua porukkaan ja jos siinä porukassa otetaan joku silmätikuksi, niin sitä menee vain mukaan, ilman ajatusta siitä, että voi tehdä hallaa toiselle loppuiäksi asti.
      Haleja sinullekin Satu <3

      Poista
  11. Ihana Outi ja hieno kirjoitus. Kunpa ihmiset olisivat vaan ihmisiä eli ihmisyyden tasolla ja kaikki tämä ulkonäkökeskeisyys, stereotypia ja myös juuri kiusaamiseen vaikuttava ihmisten paha olo edes vähenisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Miksi ei vaan voida hyväksyä, että olemma kaikki sellaisia kuin olemme ja silti yksikään meistä ei ole toistaan parempi. Jokaisella meistä on arvonsa tässä maailmassa.
      Ihanaa viikkistä Tiia <3

      Poista
  12. Ihan kylmät väreet meni, kun luin kirjoituksen. Miten kukaan voi olla noin julma. Ei tuollaista voi kenellekään sanoa. Oot kyllä ihanan vahva nainen.

    Kiitos blogistasi, seuraan ja pidän. Harvoin kommentoin. Mut tämä kirjoitus tuli iholle (vaikka mua ei ole koskaan kiusattu, tai oon niin tyhmä etten ole sellaista huomannut). Hyvää tässä on se, että oot selvinnyt noiden idioottien kiusaamisista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun onneni on ollut se, että ympärilläni on ollut aina ihmisiä, jotka ovat arvostaneet minua sellaisena kuin olen. Se on vaikeuksienkin keskellä antanut voimaa. Kiitos sinulle ihanasta kommentistasi <3 Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa kun luet näitä juttujani <3

      Poista
  13. Ihan tuli kyynel silmään mutta hienosti olet selvinnyt <3 Ihania elokuun päiviä ja tsemppiä sinne töihin, itse oon ihan pyörällä päästäni vielä kaikesta mitä eskarin alussa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että minut pelasti se, että aina oli myös niitä ihmisiä, jotka uskoivat minuun ja olivat tukenani. Ilman tukiverkostoa en varmaan olisi selvinnyt, olisin luovuttanut.
      Tsemppiä sinullekin töihin ja kaunista alkavaa viikkoa Kristiina <3

      Poista
  14. Ihmiset osaa olla niin julmia. Ihmettelen aina sitä, että kiusaajille ei tehdä mitään vaan kiusattu on se joka joutuu kärsimään vielä lisää. 🙄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. Tätä samaa näkee kouluissa ja myöhemmin työpaikoilla. On outoa, miten jotkut sulkevat silmänsä kiusaamiselta, en ymmärrä!

      Poista
  15. vieläkö se oli tuollaista .luulin että se oli 50 vuotta sitten.ei kai ne muutu ikinä.hyvä kun olet sinnikäs japysyt pinnalla.ei anneta periksi ilkeilylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se edelleen on tällaista, niin ikävää kuin onkin.
      Ei todellekaan anneta periksi...hyvä me!

      Poista
  16. Kiitos tarinastasi! Todella kurjaa mitä olet joutunut kokemaan. On jotenkin käsittämätöntä miten jotkut valikoituu kiusatuiksi. Minusta tuntuu välillä ettei siihen edes ole mitään selkeää syytä tai kaavaa. Kuten sanoit, että jotkut muutkin oli hieman pyöreämpiä, mutta joutuivatko he kestämään tuota samaa. Voisin nimittäin nähdä, että itsekin olisin voinut olla se kiusattu monelta kantilta ajateltuna, mutten ollut (ja kiitollinen siitä). Lapset ja nuoret ovat varmasti osittain kovin ajattelemattomia asian suhteen, mitä kaikkea kiusaaminen voi kiusatulle aiheuttaa. Luulen, että kiusaajalla on harvoin kovin hyvä itselläänkään olla. Monesti kuulee kuinka koulussa ei näihin puututa ja kiusattu on se joka joutuu koulua vaihtamaan. Toivon, että tähän tultaisiin saamaan jotain järkeä!
    Hienoa, että olet selviytynyt noista ajoista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin onnekas, että ympärilläni on aina ollut ihmisiä joilta olen voinut pyytää apua ja he ovat olleet tukenani. Karkkilan Mia on tällainen ihminen, aina minun puolellani kun tarvitsen ja sama sitten toisinpäin myös.
      Minähän sain loppupeleissä juuri ne asiat mitä halusin, uskollisia ystäviä, oman rakkaan ukkelin, perheen, kodin yms. Kaikki kääntyi hyvin päin, vaikka ei näitä saatu helpolla.
      Ihanaa loppuviikkoa sinulle Minna <3

      Poista
  17. Tuntuipa pahalta lukea tarinaasi. Oikeestaan se hieman järkytti mieltäni. Pidän itseäni vahvana, mutta sinä se vahva vasta ookki, kun oot jaksanut tuollaista saastaa. Eksyin sivullesi ihan vahingossa ja jäin lukemaan. Ajan kuluksi selailin kännyä. Toivon sinun elämääsi aurinkoa ja kaikkea hyvää. ❤️ -Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun kommentoit, kiitos Jaana <3 Meillä kaikilla on omat taistelumme, pitää vaan yrittää selviytyä.
      Ihanaa loppuviikkoa sinulle ja poikkea tänne toki toistekin <3

      Poista
  18. Uskallan väittää, että tiedän, miltä sinusta tuntui. Olen se ulkomaalainen puoliso, jota oli haukuttu tuontivaimoksi, venäläiseksi huoraksi, ripaskalinnuksi… Ukrainaa oli luultu Venäjän alueeksi ja ukrainan kieltä venäjän murteeksi. Vain se, mitä sain kuulla päin naamaa. Ei siitä ole kuin 20 vuotta aikaa.

    Onneksi mieheni perhe oli minulle aina tukena. Saman miehen kanssa taistellaan edelleen rinnakkain rasismia ja ennakkoluuloja vastaan.

    Olit Outi todella vahva siinä tilanteessa. Ja olet ollut vahvana kaikki ne 30 vuotta. Onnea sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meitä vahvoja naisia on koeteltu. Hyvä me ja meidän puolisot. Yhdessä jatketaan vahvempina eteenpäin. Haleja Nadine <3

      Poista