tiistai 10. toukokuuta 2016

Asenne kohdillaan



Tiedättehän teinit ja heidän kaikkitietävän asenteensa?
No minä tiedän.
Eikä siinä mtään, ollaan tässä itsekin teinejä oltu.
Tiedettiin kaikki, osattiin kaikki ja vanhemmat ei tienneet mistään mitään.
Eihän ne voineet muistaa millaista oli olla nuori, hiton seniilit.

Meillä teinejä asuu kaksi.
Tyttärellä pahin tuntuu olevan jo takanapäin, mutta pojalla on asenne ihan "parhaimmillaan".

Asiasta kukkaruukkuun tai tässä tapauksessa vanerikäteen.
Löysin Kierrätyskeskuksesta vanerista sahatun käden.
Pakkohan se oli ostaa.
En ollut koskaan vastaavaa nähnyt, en tiennyt mihin sitä tarvitsen, mutta hinta oli kohdillaan, 0,50€.


Tällainen merkintä löytyy käden toiselta puolelta.
Sen verran olen kaivellut nimen perään, että Teuvolla on ollut yritys, joka on tehnyt puupalapelejä.
Jos sinulla on tietoa, mihin tällaista kättä on voitu tarvita, kerropa se kommenteissa minulle.


Kuukauden päivät tämä vanerikäsi pyöri meidän keittiönpöydällä ja odotti uutta tehtäväänsä.
Sitten yhtenä päivänä, teinin asennepuuskan jälkeen, se idea tupsahti päähäni.
Käsi tarvitsee vain uuden värin ja vähän sitä asennetta.


Maalasin käden mustalla askartelumaalilla.
Maali on sen verran peittävää, että yksi kerros riitti vallan hyvin.
Tekstiä ei tarvinnut miettiä, se tuli kuin itsestään mieleen.
Tekstin kirjoitin valkoisella merkkauskynällä (kiitos Kiki lahjasta).


Talk to the hand cause the face aint listenin/ Puhu kädelle, koska naama ei kuuntele!
Tämä oli pojastakin niin hauska, että käsi pitää kiinnittää hänen huoneensa oveen.

Aika hyvin välähti tällaiselta seniililtäkin, vai mitä?

Aurinkoista tiistaita!




sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivä mietteitä



Olen täällä blogissakin jutellut meidän (minun ja siskoni) äidistä useamman kerran.
Meidän äiti on maailman paras, niin kuin yleensä kaikkien äidit ovat.
Tänä vuonna äitienpäiväkortissa luki:
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja yksi niistä on se onni, että juuri sinusta tuli äitini.

(Kuvassa ollaan äitin kanssa kiertelemässä kaupoilla. Se on meidän lempipuuhaa.)

Meidän äiti on äitinä onnistunut työssään kiitettävästi . 
Usein olenkin sanonut, että minun lapsillani on asiat hyvin, jos pystyn olemaan edes puoliksi niin hyvä äiti kuin omani on minulle ollut.


Tänä vuonna äiti saa lahjaksi ihonhoitotuotteita ja kosmetiikkaa.
Haluan kuitenkin antaa jotain itsetehtyäkin.
Tein äidille avainnauhan helmistä.
Äiti kun tykkää puuhailla puutarhassa, niin nyt pysyy avaimetkin tallessa.
Avaimet tuntuvat niin ikäviltä taskussa, kun kyykkii kukkapenkkejä näpräämässä.

Itselleni äitiys on ollut haave jo yläasteikäisestä saakka.
Äidiksi tuleminen ei sitten ollutkaan ihan helppoa.
Keskenmeno, tutkimuksia, lääkäriaikoja, odotusta, luovuttamista ja vihdoin raskaus, joka ei ollut ihan helpoimmasta päästä.
Synnytyksen jälkeen lääkäri sanoi, että todennäköisyys uudelle raskaudelle on todella pieni.
Toisesta lapsesta haave kuitenkin eli ja yllätys olikin suuri kun raskaaksi tuleminen tapahtui nopeasti.
Kolmaskin lapsi olisi ollut ihana lahja, keskenmeno katkaisi tämän haaveen.
Me olemme onnekkaita kun saimme nämä lapset.
Lapset ovat aina lahja vanhemmilleen, tai niin ainakin pitäisi olla, ja siksi heitä kuuluukin arvostaa.
Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita ja pieni osa minusta on tuntenut sen tuskan mitä lapsettomat tuntevat.
Miten asian voi oppia hyväksymään?
Siitä voit lukea Pinkit korkokengät blogista.
Olen ollut niin onnekas saadessani lapsia, jotka minua äidikseen kutsuvat.


Ajattelin kysäistä omilta lapsiltani, että millainen minä olen äitinä.

Mohammed 13v: Rakastaa omia lapsiaan ja välittää meistä tosi paljon.
Äiti viettää aikaa perheensäkin kanssa, eikä vain tietokoneella.
Äiti osaa rakentaa kaikkee ja askarrella.
Sä silleen rakennat jutuista uusia juttuja.
Äitiä ei saa sanoa mutsiks, koska se on äiti.

Mariam 18v: Äiti on kiva ja mukava.
Äitille voi kertoa kaikkee eikä se tuomitse, vaan kuuntelee ja neuvoo.
Äiti on rento, mut silti on asettanut rajat.

Tähän voin vaan todeta, että ei paha yhtään.
Taidan olla ihan hyvä äiti!

Aivan ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!






perjantai 6. toukokuuta 2016

Aurinko, aurinko lakkoja paistaa



Kyllä tuo aurinko antaa ihmeesti voimaa.
Nolona myönsin pari postausta sitten, että en ole vieläkään laittanut takapihaa kevätkuntoon.
Nyt sain senkin tehtyä.
Tai no osan siitä, kukat vielä puuttuu ja kalusteet pitäisi öljytä.

Olen jotenkin niin ihastunut täysin meidän kulahtaneeseen takapihan pöytään. 
Haluaisin pitää sen tuollaisena kuluneen näköisenä ja mietinkin, että pitäisikö se öljytä vai lakata?

Lakoista puheen ollen, sainpa aivan ihanan yllätyksen postista toissa päivänä.
Voihan Rimmel sentään mitä ihanuuksia.
Minähän olen henkeen ja vereen Rimmel-muija!
Katsokaa mitä ihanuuksia posti toi tullessaan.
Kevään uutuudet, geelilakat! *


Osassa lakoista lukee Kate, tämä tarkoittaa, että huippumalli Kate Moss on ollut suunnittelemassa näitä ihania lakkoja <3


Sävyjä on kymmenen erilaista.
Huomaatteko tuon mustan pullon.
Se on värilakan päälle laitettava geelilakka.
Ensin kaksi kerrosta värilakkaa ja vielä kerros geelilakkaa päälle.
Upean kiiltävä lopputulos!


Voi mitä karkkisävyjä.
I´m in heaven, Rimmel heaven!


Voi tätä onnea.
Heti piti lakata kynnet tuolla hempeän vaaleanpunaisella lakalla.
Lakat tulevat myyntiin nyt toukokuussa ja ovat hinnaltaan n.7€.
Ihanaa!

Huomaatteko muuten lakkojen alla tuon mainitsemani kulahtaneen pöydän.
Minä niin tykkään tuosta väristä.

Aurinko on tainut sekoittaa pääni tai sitten tämä onnen huuma johtuu Rimmel:n lakoista.
Oli miten oli, nyt on perjantai ja kohta taas viikonloppu.

Aurinkoista perjantaita ja viikonloppua teille ihanille!



*lehdistönäytteet

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Jotta näkisin sinut paremmin



Miehen kanssa ollaan tultu siihen tulokseen, että me ollaan vanhoja.
Ikänäkö vaivaa niin, että pakko oli kummallekin käydä uudet lukulasit ostamassa.

Minä näen vielä aamulla ja aamupäivällä ihan hyvin, mutta kun silmät väsyvät iltapäivällä, alkaa tekstitkin sumenemaan silmissä.
Mies on jo puoli sokea, lukemisen suhteen, koko päivän ajan.
Hänen on pakko pitää lukulaseja koko ajan mukana.

Tässä päivänä muutamana, oli Itäkeskuksessa tullut nuorimies pyytämään adressiin allekirjoitusta.
Mies oli ollut adressin aiheesta samaa mieltä ja innoissaan oli nimeään paperiin ollut kirjoittamassa.
Eipä ollut sitten laseja taskussa ja oli pitänyt nuorelta mieheltä pyytää apua, että voisiko hän näyttää missä viiva allekirjoitusta varten on.
Tämä oli miehestä niin noloa, että pyysi minua ompelemaan itselleen silmälasikotelon, jossa voisi turvallisesti laseja kuljettaa mukana.

Kaivelin sitten kaappeja ja löysin yhden näytepalan nahkaa.
Näytepalan kaksi reunaa oli leikattu kuviosaksilla ja toiset kaksi sivua normaaleilla saksilla.
Päätin ommella kotelon niin, että kuviolliset sivut taittuvat kotelon ylä- ja alaosiksi.


Nahkapaloja olen muutaman saanut ystävältä askarteluja varten.
Palat ovat sohvan kangasnäytteitä.


Mun ompelukoneen jalan yläosa kasvaa näköjään karvaa :)


Aika simppeli homma.
Mies ei halunnut mitään läppiä tai nappeja yms. koteloon.
Äijämäistä tyyliä siis <3



Hyvin toimii kotelo.
Lasitkin ovat pysyneet parempina, kun kotelon pehmeä sisus suojaa linssejä.
Nyt ei jää adressit kirjoittamatta tai hinnat kaupoissa epäselviksi.
Tällaisista pikaompeluista minäkin tykkään.

Eilen toivottelin ties kuinka moneen lukemaani blogiin aurinkoista keskiviikkoa!
Ehkäpä tämä täti-ihminen on nyt vähän sen vapaapäivän tarpeessa kun viikonpäivätkin menee jo sekaisin.
Nyt siis toivotan aurinkoista keskiviikkoa teille kaikille <3
(Kai nyt sentään oli keskiviikko?)


maanantai 2. toukokuuta 2016

Sieluni hymyt



Tykkään tehdä välillä haastepostauksia ja siksipä niin mielelläni otin vastaan tämänkin haasteen.
Haasteen on aloittanut Iltatähden syttyessä- blogin Pearl  Clover. Minulle haasteen heitti Satuelämää blogin Satu.
Haaste kuuluu näin:

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen. Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa - ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen - ja laita vaikka huoneesi seinälle.

Listataanpa tähän sitten vaikka viisi minulle tärkeää asiaa!

1. Perhe

Ilman miestäni, en olisi sellainen nainen kuin nyt olen.
Tapasin hänet 16-vuotiaana, joten hänen vaikutuksensa elämäni kulkuun on ollut suuri.
Hänen kanssaan on koettu ylä- ja alamäkiä.
Nähty elämän kauneus ja kauheus.
Hän on lasteni isä, niiden ihanien lasten, joiden vuoksi voin äidiksi itseäni kutsua.
Lapsia olen aina halunnut.
Yläasteella puutyötunneilla tein puuleluja tuleville lapsilleni.
Sain myös elää lapsuuteni ihanien vanhempieni kasvattamana, koin olevani turvassa aina.
Sellaisen lapsuuden olen halunnut tarjota myös omille lapsilleni.

Tällä kertaa kuvaan pääsee vain mieheni, koska teineistä ei turhia kuvia napsita :)


2. Koulutus ja työ

Voin sanoa olevani ylpeä siitä, että opiskelin lähihoitajaksi.
Poikani oli alle kolme vuotias ja tytär ensimmäisellä luokalla, kun aloitin opiskelun.
Mies teki silloin pätkätöitä ja pystyi sopimaan työt niin, että hän oli enemmän lasten kanssa.
Opiskelin päivisin, mutta totuushan on se, että tehtäviä tein yhdeksän kymmenen aikaan illalla, kun lapset olivat nukkumassa.
Omaksi yllätykseksenikin opiskelu oli ihanaa aikaa.
Oli se tietenkin myös raskasta, mutta kuitenkin antoisaa.
Ihan eri fiiliksillä kävin koulua kuin teini-iässä.
Vuonna 2008 valmistuin lähihoitajaksi ja seuraavana päivänä aloitin jo työt lasten parissa.


3. Ystävät

Minulla on muutama hyvä ystävä ja paljon kavereita.
Nämä tärkeät ihmiset tietävät kyllä, että heitä tarkoitan.
Olette hurjan rakkaita.
Iloinen olen siitä, että olen myös blogini kautta tavannut aivan mahtavia tyyppejä.
Heistä sydänystäväkseni on tullut Ilopilleri blogin Taru.
Upeaa on löytää hyviä ystäviä vielä näin aikuisiällä.


4. Ruoka

Hyvä ruoka, parempi mieli.
Niin se vain menee.
Meidän perheessä tykätään hyvästä ruoasta (minä olen ainoa kenessä se näkyy).
Tykätään syödä yhdessä ja tehdä ruokaa yhdessä.
On ihanaa kattaa pöytä kauniiksi ja istua sen ääressä nauttimassa ruoasta, jonka eteen on nähty vähän vaivaa.
Sitten on myös päiviä, jolloin pitää vain kasata nopeasti jotain lautaselle.
Haluan, että lapsetkin oppivat syömään salaattia, joten lautasella näkyy usein jotain vihreää.
Tällainen nopea salaattiherkku syntyi yhtenä kiireisenä torstaina.
(Ennen kuin joku tulee mussuttamaan majoneesin kaloreista yms. Minä tiedän, ei tarvitse sanoa mitään.)
Fetasalaattia, sipulirenkaita (uunissa paistettuina) ja chilimajoneesia.
Maistui älyttömän hyvältä!


5. Hyvyys ja bloggaaminen

Olen useita kertoja saanut kuulla, että olen liian kiltti.
Voiko olla liian kiltti?
Onko liian kilttiä nähdä ihmisissä sitä hyvää, vaikka sitä hyvää olisikin vähemmän kuin pahaa?
Minusta ihminen voi olla kiltti, mutta tyhmä ei pidä olla.
Ei saa antaa käyttää itseään hyväksi, vain koska ei osaa sanoa ei.
Tämän olen oppinut kantapään kautta.
En siis ole mitenkään sinisilmäinen ihmisten suhteen.
Luotan vahvasti ensivaikutelmaan, enemmän kuin usein se onkin pitänyt paikkansa.
On toki niitä yllätyksiäkin tullut vastaa ja ikävä kyllä moni niistä on ollut näistä blogipiireistä.
Ruudun tällä puolen on varmasti joidenkin hirmuisen helppoa esittää olevansa jotain muuta kuin oikeasti ovat.
Minä en siihen vaan pysty.
Kun oikeasti kirjoitan, että joku on ihanaa, tarkoitan sitä.
Elän elämääni niin kuin se tuntuu hyvältä, niin myös se tunne välittyy tänne blogiinkin.
Luulen, että se on osa syy siihen, että moni täällä käy näitä höpinöitäni lukemassa.
Haluan olla Outi, se aito Outi, joka tätä kirjoittaa.
Toivon, että kun joskus tapaamme, sinä ajattelisit, että tuo Outi on juuri niin kuin siellä blogissaankin.




Haluaisin nähdä mitä asioita Sieluni hymy saa esille:


ja 


Oikein ihanaa viikonalkua teille kaikille <3