keskiviikko 9. elokuuta 2017

Rakkausvoikkarit



Viikonloppuna saatiin hetki hempeillä miehen kanssa kaksin.
Aamupalaksi päätin tehdä meille rakkausvoikkarit.
Keksin voikkareille siirappisen nimen, kun mies ihmetteli mitä oikein puuhastelen keittiössä.
Voileipien tekoon on sydänmuotin lisäksi käytetty myös paljon rakkautta <3


Tällaisista pikkusydämistä saisi kivoja pieniä naposteltavia, tekemällä vaikka herkullisen kalkkunatahnan tähän päälle.


Paistinpannun lämmitin kuumaksi ja lisäsin hieman voita pannulla.
Voin sulattua lisäsin leivät ja jaoin yhden kananmunan kahteen leipään.
Paistoin pannulla myös nuo pienet sydämet.
En käyttänyt voin lisäksi enää suolaa ollenkaan.


Rakkausleivästä puuttuu vielä viimeinen silaus.


Sydän vielä paikoilleen, kuppiin kuumaa cappucinoa ja oma kulta viekkuun herkuttelemaan.
Ihan täydellinen viikonlopun aamu  <3
Oman rakkaan hemmottelu onkin välillä tärkeää, eikä se vaadi tämän ihmeellisempiä juttuja.

Rakkautta päiväänne <3


maanantai 7. elokuuta 2017

Nappipyörä



Rakastan pyöräilyä.
Kuljen työmatkat ja kauppareissut aina pyörällä.
Parina vuonna olen pystynyt pyöräilemään joululomaan asti, saa nähdä miten tänä vuonna käy.

Minulla on olohuoneen sivupöydällä kaksi pientä mökkiä, tai no se toinen on oikeastaan linnunpönttö.
Olen sen joskus blogin alkuaikoina maalannut valkoiseksi ja koristellut.
Mökkien eteen halusin nyt oman lempparini eli polkupyörän.

Pyörä syntyi rautalangasta ja kierrätysnapeista.
Kontti kirpparilta voi ostaa nappeja kilohintaan, mutta tällä kertaa ostin vain nämä kaksi nappia.


Ihastuin kovasti tuohon isoon nappiin.
Tässä ei nyt ole mitään oikeaa ohjetta. 
Taittelin vaan rautalankaa niin, että sain pyörät pysymään paikallaan, ohjaustangon ja satulan


Tämä näyttää malliltaan 1880-luvun polkupyörältä.
Aiemmissa malleissahan oli tuo eturengas aina suurempi kuin takarengas.


Pyöräilijä taitaa nyt olla kotona.
Miten voikin näin pieni askartelu tuoda hupia näin paljon.
Taidan vielä väännellä toisen, sellaisen missä se eturengas on isompi :)

Urheilullista viikonalkua teille kaikille!


lauantai 5. elokuuta 2017

Solmiot solmussa



Olen vihdoinkin oppinut, miten solmio solmitaan.
Opin tämän taidon Youtubesta, kun näin videon, jossa teinipoika opettelee tätä taitoa tanssiaisia varten.
Minun mieheni ei viihdy solmio kaulassa, se kun kuristaa häntä niin vietävästi.
Meidän koko perhe on tällaisia, että kaikki liian ylös kaulalle nousevat vaatteet kuristaa, ahistaa ja paniikki iskee.

Menin pitkästä aikaa käymään Espoon Kontissa.
Siellä oltiinkin tehty kivoja muutoksia sisustuksessa, suurin muutos näkyi vaatepuolella.
Muutaman jutun nappasin taas mukaan askartelupuolelta ja tulipa tuota ostettua myös kolme solmiota.
Solmioista tein jotain ihan muuta kuin mihin ne on tarkoitettu.


Kivoja solmioita löysinkin, eikä hintakaan päätä pakottanut.
Kolme solmiota eurolla.


Joko tästä arvaatte mitä aion solmioista tehdä?


Solmiot ovat valmiiksi auki kummastakin päästä kangasta.
Ompelin saumurilla umpeen solmion kapeamman pään.
Pujotin kaksinkertaisen  (valmiiksi mitatun) rautalangan solmion sisään.
Leikkasin ylimääräisen osan solmiota pois ja taas suraus saumurilla.


Kyllä vain, tein itselleni lisää pantoja.
Innostuin niin tekemästäni raitapannasta, että tällä mallilla piti tehdä uusia pantoja lisää.


Tästä mustasta pannasta tuli aika juhlava.


Tämän pannan kuvio on ehdoton suosikkini.


Tähän vaaleimpaan pantaan tein isoimman rusetin.
Edullista, hauskaa ja nopeaa puuhaa, taas kerran!

Mitä mieltä tällaisista pannoista?
Mikä näistä kolmesta on sinun suosikkisi?
Oletko sinä käyttänyt solmioita muuhunkin kun niiden oikeaan tarkoitukseen?

Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3



torstai 3. elokuuta 2017

Tapahtui viimeksi Karkkilassa



Jos en asuisi Espoossa, jos meillä olisi 2 autoa ja ystäväperheen viereinen talo olisi myynnissä, muuttaisin varmasti Karkkilaan.
Viihdyn siellä ihan hurjan hyvin.
Paikassa on kotoinen tunnelma, niin kuin myös täällä Espoossa.

Olemme vitsailleet ystäväni kanssa, että jos viereinen talo vapautuisi, voisi meidän perhe muuttaa siihen.
Sitten elettäisiin kuin kommuunissa.
Lapset ramppaisivat kämpästä kämppään, me ystävän kanssa voitaisiin istua iltaa useamman kerran viikossa ja meidän miehetkin tulevat toimeen keskenään, joten kyllä heillekin yhteistä tekemistä keksittäisiin.
Olisi aikamoisen ihanaa hulinaa.
Meidän ystävyys on kestänyt jo 33 vuotta, joka on minusta aika hieno juttu.
Lapsia meillä on yhteensä 7 ja miehiä 2 :D


Kurvit suoriksi ja perillä ollaan Karkkilassa.
Ihanaa on myös se, että meidän lapsetkin ovat hyviä ystäviä keskenään.
Meidän tyttäret näkevät toisiaan ilman meitä äitejäkin.
Ihanaa kun ystävyysperinne jatkuu omien lasten kautta myös.


Viikonloppu vierailuihin kuuluu isona osana myös hyvä ruoka.
Tällä kertaa grillattiin broilerin rintafileitä ja niiden kanssa ystävä tekaisi kanttarellikastikkeen.
Lisukkeeksi keitettiin uusia perunoita ja minä tein aurinkoisen salaatin.


Hyvä ruoka, parempi mieli, vai miten se nyt meni?


Jälkkäriksi valmistui ihana mansikkakakku.
Tuoreet mansikat ovat niin hyviä.
Sulateltiin ruokaa ja käveltiin samalla hakemaan saunalimppareita lähikaupasta.


Kävellessä tuli vastaan pienehkö puistoalue ja siellä tällainen muistokivi.
Muistokivessä oli Lions clubin antama leijonalaatta vuodelta 1989.


Leijonalaatan vieressä koreili Suomi 75 vuotta laatta.
Eteen oltiin istutettu kauniita kukkasia.
Hauskaa, että olen useamman kerran tuosta puiston ohi kävellyt, mutta koskaan en ole siitä läpi kulkenut.
Kannatti kulkea, kun näin kivat muistot sieltä kivestä löysin.

Laitettiin mutanaamiot naamaan, saunottiin, katseltiin leffoja, syötiin hyvää ruokaa, naurettiin lapsille ja toisillemme.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja omaa miestäkin tuli jo ikävä, joten kotiin piti sitten palata.
Tällaiset viikonloput antavat niin paljon voimia.
Kiitos rakkaat taas kerran <3


Kun maisemat on tällaiset myös kotimatkalla, niin matka sujuu nopeammin kuin edes ehdit sanoa KOTI ESPOOSSA!


tiistai 1. elokuuta 2017

Mansikkamuru



Mansikat on tänäkin kesänä olleet ihanan makeita ja maistuvia.
Mansikoita ollaan napsittu sellaisenaan, laitettu niitä jäätelön sekaan ja päätinpä tehdä niistä myös murotaikinaan piirakan.


Murotaikina:

3,5dl vehnäjauhoja
1,5dl sokeria
2tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
100g margariinia
1 kananmuna
0,5 L mansikoita


Sekoita ensin kuivat aineet, jonka jälkeen puristele taikinaan pehmeä margariini.
Lisää vielä kananmuna ja puristele se myös taikinan sekaan.
Puolet taikinasta levitetään vuoan pohjalle painelemalla.


Puolitin mansikat ja asettelin ne piirakkapohjan päälle.
Tässä voi käyttää myös pakastemansikoita.
Mansikoiden päälle murustellaan loppu taikina.


Paista 175 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia.


Piirakan ollessa uunissa, vispasin kermavaahdon valmiiksi.
Lisäsin kermavaahtoon tomusokeria tavallisen sokerin sijaan.


Mansikkamuru on valmista.
Näyttää niin herkulliselta.


Mansikkamurun kanssa ei tarvitse hienostella.
Napataan vuoasta isolla lusikalla palanen lautasella ja päälle vähän (tai vähän enemmän) kermavaahtoa.
Aivan taivaallisen hyvää ja kesäistä!

Herkullista tiistaita ihanuudet <3