keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Karkkilassa tammikuussa 2023

 



Täällä ollaan taas kamppailtu tämän vanhan läppärin kanssa ja siksi tämäkin postaus tulee ulos vasta tänään.
Kuvat katosivat, tekstit suurenevat itsestään ja sitten tällä kirjoittajalla menee hermot :)

No mutta käydäänpä nyt kuitenkin läpi kiva Karkkila viikonloppu.
Perjantaina menin suoraan töistä kynsihuoltoon Isoon Omenaan ja sieltä Mia kävi nappaamassa kyytiin ja huristeltiin yhdessä Karkkilaan.

Mia tekaisi nachopeltiä meille ruoaksi, minun hörppiessä limpparia ja pitäessä seuraa hänelle :)
Kävimme saunassa pesemässä viikon pölyt pois ja enpä muista, että koska viimeksi olisin ollut perjantai-iltana unten mailla kello kymmenen jälkeen!


Oli ihanaa herätä kahvin ja paistettujen kananmunien tuoksuun vasta kello yhdeksän aikaan lauantaina.
Runsaan aamupalan jälkeen lähdimme Mian kanssa käymään kirpparilla ja kaupoilla.
Pitääkin taas napsia kuvat kirppislöydöistä, jotka olivat varsin maltillisia tällä kertaa.


Paahtopaistia, kastiketta, itsetehtyjä lohkoperunoita ja fetasalaattia oli meidän lauantain menussa.


Yhteistyöllä syntyi tämä herkullinen Pavlova kakku.
Mia tosin teki isoimman työn, koska valmisti ihan täydellisen marengin, nam!

Lauantai oli myös leffapäivä meille.
Katselimme yhteensä 4 elokuvaa päivän aikana.

Näistä elokuvista erilaisuudellaan ja erikoisuudellaan nostatan 
elokuvan nimeltään The MENU
⭐⭐⭐/5


Täytyy taas kerran todeta, että ihan kun olisi ollut minilomalla.
Olo on rentoutunut ja hiuksetkin saivat sen toivomani uuden sävyn,
Yritän nyt saada kuvattua nuo minun kirppislöytöni ja esitellä ne teillekin täällä blogissa.
Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille <3




perjantai 13. tammikuuta 2023

Kolme asiaa


Pitkästä aikaa jouduin oikein pysähtymään ja miettimään näihin kysymyksiin vastauksia.
Kristiina, Kristiina K blogista haastoi minut vastaamaan näihin pohdintoihin.



KOLME ASIAA JOIDEN TEKEMISTÄ OLEN LYKÄNNYT:
- Vaatekaappieni siivousta olen lykännyt kohta puolella vuodella.
Kaappi räjähtää kohta syliin kun ovet avaa.
Nyt olisi hyvä aika käydä vaatteita läpi, koska olen vähän laihtunut ja housupuolella on erityisesti ongelmaa liian isojen pöksyjen kanssa :)

- Uuden läppärin hankintaa.
Olen nyt käyttänyt tätä nykyistä konettani n.13 vuotta ja tämä on hitaampi kuin etana, mutta kun kuitenkin toimii, niin en ole raaskinut uuttakaan hankkia.

- Varaston tyhjennystä.
Tässä olen sentään päässyt jo suunnitteluasteelle.
Tajusin yhtenä päivänä, että varaston tavarat ovat olleet siellä käyttämättöminä useamman vuoden ajan, joten ne varmasti joutaisi heittää ihan suoraan pois.
Tyttärelle puhui asiasta ja sovittiin, että kesemmällä pistetään hippulat vinkumaan ja tyhjennetään varasto suoraan kaatopaikalle. 

KOLME ASIAA JOITA KAIPAAN:
- Säryttömyyttä kaipaan.
Ei minua nyt koko ajan johonkin särje, mutta tuo rikkinäinen polvi välillä vihoittelee kunnolla.
Istut tunnin pari palaverissa ja yrität lähteä sujuvasti liikenteeseen, niin polvi onkin ihan tönkkönä.

- Kun ikää on tullut lisää, niin huomaan kaipaavani yhä enemmän hiljaisuutta.
Olen aikamoisen kovassa äänimaailmassa työpäivien ajan, joten sekin varmasti vaikuttaa tähän paljon.
Onkin työpäivän jälkeen ihana tulla hiljaiseen kotiin.
Yleensä nautin hetken rauhasta, ennen kuin alan puuhastella kotitöitä.
Kotitöitä tehdessä taustalla voikin jo soida musiikki. 

- Kaipaan kesää, lämpöä, kevyempiä vaatteita ja valoisuutta.
Tuntuu, että nämä talven pimeät ajat verottavat jaksamista.
Herään aina eloon keväällä ja olen onnellisimmillani kesällä.


KOLME ASIAA JOTKA OLEN PANNUT MERKILLE:
- Ihmisten ilkeily sosiaalisen median alustoilla on lisääntynyt aikalailla.
On aika pelottavaakin seurata millaiseen ryöpytykseen jotkut bloggaajat, vloggaajat tai tik tokkaajat ovat joutuneet.
Itsekin olen oman osani saanut näistä ilkeilyistä.
On puututtu ulkonäkööni, painooni, perheeseeni, lapseeni, minuun äitinä ja rasistisiakin loukkauksia on vuosien saatossa tullut.
Viime vuoden aikana en onneksi saanut kuin muutaman ikävän kommentin ja nekin pistin suoraan roskakoriin.

- Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan mukavuutta ja vaivattomuutta ihan jokaisella elämäni osa-alueella.
On ihanaa kun asiat sujuvat edes vähän sinne päin mitä on suunnitellut.
Täydellisyyttä en tavoittele ja olen valmis tekemään töitä, että pääsen tilanteissa mukavuuden alueelle.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jymähtäisin toistamaan aina samoja kaavoja omassa toiminnassani.
Ihminen on oppivainen siihen asti kun pää toimii edes joten kuten.

- Sanonta, että pitää rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa ketään muuta on täyttä hevonkukkua.
Niin paljon kun vuosien aikana olen itseäni inhonnut, en olisi koskaan päässyt niistä tunteista eroon ilman rakkauttani toisia ihmisiä kohtaan ja heidän antamaansa rakkautta minulle.


KOLME ASIAA JOTKA TEKEVÄT MINUT ILOISEKSI:
- Oma perhe on ihan ykkösenä listalla.
En olisi mitään ilman tätä sakkia ympärilläni.
Meidän perheessä ei huumoria säästellä ja sehän tietää paljon hauskoja hetkiä, kun saamme olla yhdessä.

- Iloiseksi tekee myös tuleva viikonloppu Mian luona Karkkilassa.
Odotan saunomista ja leffojen katselua yhdessä.
Tarvitsen pienen irtioton ystävän kanssa.

- Ruoka!
Hyvä ruoka, parempi mieli sanotaan jo siinä yhdessä mainoksessakin.
Olen myös onnekseni innostunut erilaisista salaateista, joilla tuleekin kätevästi korvattua ruokia välillä.


KOLME ASIAA JOITA SUOSITTELEN:
- Suosittelen huonoinakin päivinä pysähtymään ja miettiä niitä positiivia asioita kyseisestä päivästä.
Asian ei tarvitse olla iso, vaikka vain, että keitin hiton hyvät kahvit itselleni, tukassa ei ollut takkuja kun heräsin, sain puhelun kaverilta yms.
Niissä huonoissakin päivissä on aina hyviäkin hetkiä.

- Voisin myös suositella erilaisten smoothieiden tekemistä.
Meidän ikisuosikki syntyy Brazil appelsiinimehuun, johon lisäämme pakastettuja mansikoita, vesimelonia ja kiiwi-hedelmää.
Jos haluaa vähän lisää makeutta, voi sekaan laittaa teelusikallisen vaniljasokeria.

- Vaan olemaan, tekemättä mitään erityistä.
Joillekin hirmuisen vaikeaa, mutta minulle nykään varsin tarpeellista välillä :)


KOLME ASIAA JOTKA HALUAN TEHDÄ PIAN:
- Haluan lähteä lemmenlomalle Rachidin kanssa!
Emme ole enää velvollisia kenellekään muulle kuin toisillemme, joten mielestäni me ansaitsemme yhteisen loman.

- Haluan värjätä hiukseni kuparisemman väriseksi.
Tämä saattaisi jopa toteutua niinkin pian kuin tulevana viikonloppuna, jos Mia suostuu iskemään värin päähäni :)

- Haluan mennä siskoni kanssa kahville ja jutella ihan rauhassa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Meillä oli jo minun silmäpohjakuvaus reissulla niin hauskaa, että tajusin tarvitsevani sitä lisää.

En haasta nyt ketään, mutta jos tämä oli sinustakin hauska haaste, niin nappaa se ihmeessä mukaasi!
Palailen linjoille ensi viikon alussa.
Ihanaa perjantaita ja viikonloppua teille kaikille <3




maanantai 9. tammikuuta 2023

Puhu tarpeistasi ja tunteistasi

 



Eilen avauduin sekä Facebookissa että Instagramissa siitä, miten töihin paluu loman jälkeen ahdisti ihan vietävästi.
Jotenkin kun sain tämän tunteen sanoitettua, se ahdistuksenkin tunne hippusen verran helpotti.
Tästä tullaankin minun uuden vuoden lupaukseeni.
Olen luvannut itselleni, että enää en jää tunteideni kanssa yksin.
Miksi pyörittelen päässäni kaikkia kamalia skenaarioita, ilman että puhun tunteistani ääneen.

Heräsin tähän ajatteluun, kun aloin kokea, että haluan jotain muutoksia Rachidin ja minun parisuhteeseen.
En enää ollut täysin tyytyväinen siihen millaista meidän arki oli.
Jotenkin vuosien mittaan olen alkanut haluamaan enemmän läheisyyttä, hyväksyviä sanoja ja rakkauden tunnustuksia.
Minusta tuntui, että olen vain itsestäänselvyys meidän parisuhteessa.
Kun yhtenä päivänä aloin puhumaan asiasta Rachidille, oli hän hyvin yllättynyt tunteistani.
Minä siinä sitten selittelemässä, että kai olet huomannut, että en ole oikein onnellinen ollut viime aikoina.
No olihan hän toki jotain huomannut, mutta oli kuitenkin tyytyväinen meidän parisuhteen laatuun.
Jotenkin sitten tajusin, että eihän hän mikään ajatustenlukija ole, että nyt nainen avaa se suusi ja puhu tunteistasi  ja tarpeistasi hänelle.


Puhuttiin monta tuntia kummankin fiiliksistä ja erityisesti siitä, miten minun tarpeeni meidän parisuhteessa ovat muuttuneet.
Ette usko miten hyvältä tuntui sanoa kaikki mieltä painaneet asiat sille rakkaimmalle ihmiselle.
Rakkaushan ei ollut minnekään hävinnyt, nainen tarpeineen oli vain muuttunut.

Oli ihanaa huomata miten toinen oikeasti kuunteli ja ihmetteli, että miksi en ollut aiemmin sanonut mitään!
Nyt itsekin ihmettelen samaa.
Miksi koin niin vaikeaksi puhua siitä mitä minä haluan?
Pelkäsinkö sisimmässäni, että menetän Rachidin?
Olinko jopa valmis luopumaan rakkaimmasta ilman, että avaan asioita?
Olen aina ollut vähän sellainen ihmisten miellyttäjä ja tehnyt paljon asioita, koska joku toinen haluaa niin tai en vain jaksa käydä "taistelua" omien mielipiteideni julkituomisessa.
Tällainen ajattelutyyli vaatii veronsa ja lopulta kaikki tuntuu mahdottomalta omassa mielessä.

Rachid ja minä vietimme joulukuun lopulla 31. vuosipäiväämme.
Olisihan se aika ihme, jos tuossa ajassa ei meidän tarpeet olisi millään tavalla muuttuneet.
Keskustelun jälkeen olemme olleet taas kuin teinit konsanaan, emme tunnu saavan toisistamme tarpeeksi.
On ollut ihanaa antaa tunteiden tulla ihan tuutin täydeltä.
Toinen tuntuu taas niin älyttömän hyvältä siinä vieressä koko ajan <3


Miten siis neuvoisin ihmistä, joka miettii omia tuntemuksiaan ihan yksin?
Puhu niistä jollekin, yleensä löytyy aina joku, jolla on aikaa kuunnella sinua!
Joskus voi olla hyvä puhua asioista ihan jonkun ulkopuolisenkin (ammattiauttajan) kanssa.
Älä siis jää tarpeidesi ja tunteidesi kanssa yksin!

Onko sinulle vaikeaa sanoittaa tunteitasi?
Kenelle juttelet, kun asiat alkavat painaa mieltä?
Ihanaa viikkoa kaikille <3

P.S. Kuvat eivät liity mitenkään juttuun :)





perjantai 6. tammikuuta 2023

Alkuvuoden kuulumisia

 



Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä kotosalla.
Noomi oli ensimmäistä kertaa yökylässä ja kaikki meni paremmin kuin hyvin.
Sisällä ei ollut hätää, vaikka ulkona paukkuikin raketit, kuten kuvasta voitte huomata.
Noomi myös ulkoilutti meitä ja metsässä meinasin pariin otteeseen juuttua oksistoihin kiinni ja upota hankeen, mutta näistäkin kommelluksista selvittiin ehjinä :)
Seuraavana iltana Noomi oli kuulemma ollut aika väsynyt, niin kuin myös me "isovanhemmatkin".


Tiistaina iski leipomisinto päälle ja Rachid sai toivomaansa sitruunakakkua.

200g sulaa voita tai leivontamargariinia
2dl sokeria
2tl vaniljasokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
3 kananmunaa
2½ vehnäjauhoja
½ perunajauhoja
2tl leivinjauhetta
3 rkl sitruunamehua
(lisäsin 2rkl appelsiinimarmeladia taikinaan, niin sain marmeladipurkin roskiin)

Itselläni oli käytössä silikonivuoka, mutta jos käytät toisenlaista vuokaa, voitele ja korppujauhota vuoka.
Kakkua paistetaan 175 asteisessa uunissa noin 45 minuutin ajan.
Jäähtynyt kakku koristellaan tomusokerilla.


Eilen kävin silmänpohjakuvauksissa.
Sairastan 2. tyypin diabetesta ja se voi vaikuttaa myös silmiin.
Olen kyllä todella tyytyväinen, että kaikki tällaiset asiat hoidetaan mallikkaasti täällä Suomessa.
Silmiin laitettiin laajentavia tippoja 10 minuuttia ennen kuvausta ja silmät kuvattiin kahdella erilaisella laitteella.
Tässä silmä melkein pari tuntia tippojen laiton jälkeen, vieläkin pupilli aikamoisen isona.
Oli ihanaa, kun siskoni pystyi toimimaan kuskinani, koska aikamoisessa sumussa olin päälle tunnin noiden tippojen jälkeen.
Oli meillä hauskaakin, kun sumussa kadotin siskoni kaupassa.
Hän sattui vain seisomaan osittain yhden hintamerkinnän takana, mutta minä en pystynyt hahmottamaan häntä sieltä :)
Nyt sitten odotellaan pari viikkoa tuloksia, jos ei tule soittoa, niin kaikki on toistaiseksi kunnossa.
Peukut pystyyn, että kaikki olisi ok!

Tällaisissa tunnelmissa tämä vuosi on alkanut!
Miten sinun vuotesi on lähtenyt käyntiin?
Ihanaa perjantaita ja viikonloppua teille kaikille <3




lauantai 31. joulukuuta 2022

Hyvää uutta vuotta 2023




Täällä sitä edelleen lomaillaan. 
Paljon on mahtunut tapahtumia viimeiseen viikkoon, osa niistä oli hyviä, osa huonoja ja osa parantavia. 
Mietin, että millä mielin siirryn vuoteen 2023!
Oikeastaan aika odottavin mielin. 
Olen muuttunut viimeisen vuoden aikana paljon. 
Olen herännyt siihen, että on vihdoinkin aika laittaa itsensä tärkeyslistan ykköseksi. 
Mitä minä haluan itselleni? 
Onko tämä elämä tällaisenään sellaista jossa haluan elää ensi vuonnakin? 

Huomaan kaipaavani asioita, joilla ei ennen ollut niin suurta merkitystä. 
Kaipaan huomionosoituksia, kaipaan läheisyyttä, kaipaan aikaa ystävien kanssa ja ennen kaikkea kaipaan vähemmän stressiä elämääni. 
Olen myös oppinut sen, että puhumattomuudella et saavuta yhtään mitään. 
Pitää uskaltaa avata suunsa ja kertoa mitä haluaa ja kaipaa. 


Täällä eletään jänniä aikoja muutenkin. 
Kuopus lähtee armeijaan maanantaina. 
Tämä asettaa Rachidin ja minun suhteeni uuteen tilaan, olemme taas vain kaksin. 
Me olemme tehneet hassuja suunnitelmia yhdessä. 
Aiomme tehdä ruokakokeiluja, viettää päivän vain köllötellen tekemättä mitään, pussailla sopimattomissa paikoissa ja olla kuin vastarakastuneet teinit ❤️
Ai niin, meillä tuli yhdessäoloa täyteen 31 vuotta nyt viikolla! 

Nyt haluan toivottaa teille kaikille 
ihanaa uutta vuotta 2023 🎉🥂
Olkoon se parempi kuin tämä vuosi, joka kaikesta huolimatta oli opetusten ja heräämisen vuosi!