maanantai 9. tammikuuta 2023

Puhu tarpeistasi ja tunteistasi

 



Eilen avauduin sekä Facebookissa että Instagramissa siitä, miten töihin paluu loman jälkeen ahdisti ihan vietävästi.
Jotenkin kun sain tämän tunteen sanoitettua, se ahdistuksenkin tunne hippusen verran helpotti.
Tästä tullaankin minun uuden vuoden lupaukseeni.
Olen luvannut itselleni, että enää en jää tunteideni kanssa yksin.
Miksi pyörittelen päässäni kaikkia kamalia skenaarioita, ilman että puhun tunteistani ääneen.

Heräsin tähän ajatteluun, kun aloin kokea, että haluan jotain muutoksia Rachidin ja minun parisuhteeseen.
En enää ollut täysin tyytyväinen siihen millaista meidän arki oli.
Jotenkin vuosien mittaan olen alkanut haluamaan enemmän läheisyyttä, hyväksyviä sanoja ja rakkauden tunnustuksia.
Minusta tuntui, että olen vain itsestäänselvyys meidän parisuhteessa.
Kun yhtenä päivänä aloin puhumaan asiasta Rachidille, oli hän hyvin yllättynyt tunteistani.
Minä siinä sitten selittelemässä, että kai olet huomannut, että en ole oikein onnellinen ollut viime aikoina.
No olihan hän toki jotain huomannut, mutta oli kuitenkin tyytyväinen meidän parisuhteen laatuun.
Jotenkin sitten tajusin, että eihän hän mikään ajatustenlukija ole, että nyt nainen avaa se suusi ja puhu tunteistasi  ja tarpeistasi hänelle.


Puhuttiin monta tuntia kummankin fiiliksistä ja erityisesti siitä, miten minun tarpeeni meidän parisuhteessa ovat muuttuneet.
Ette usko miten hyvältä tuntui sanoa kaikki mieltä painaneet asiat sille rakkaimmalle ihmiselle.
Rakkaushan ei ollut minnekään hävinnyt, nainen tarpeineen oli vain muuttunut.

Oli ihanaa huomata miten toinen oikeasti kuunteli ja ihmetteli, että miksi en ollut aiemmin sanonut mitään!
Nyt itsekin ihmettelen samaa.
Miksi koin niin vaikeaksi puhua siitä mitä minä haluan?
Pelkäsinkö sisimmässäni, että menetän Rachidin?
Olinko jopa valmis luopumaan rakkaimmasta ilman, että avaan asioita?
Olen aina ollut vähän sellainen ihmisten miellyttäjä ja tehnyt paljon asioita, koska joku toinen haluaa niin tai en vain jaksa käydä "taistelua" omien mielipiteideni julkituomisessa.
Tällainen ajattelutyyli vaatii veronsa ja lopulta kaikki tuntuu mahdottomalta omassa mielessä.

Rachid ja minä vietimme joulukuun lopulla 31. vuosipäiväämme.
Olisihan se aika ihme, jos tuossa ajassa ei meidän tarpeet olisi millään tavalla muuttuneet.
Keskustelun jälkeen olemme olleet taas kuin teinit konsanaan, emme tunnu saavan toisistamme tarpeeksi.
On ollut ihanaa antaa tunteiden tulla ihan tuutin täydeltä.
Toinen tuntuu taas niin älyttömän hyvältä siinä vieressä koko ajan <3


Miten siis neuvoisin ihmistä, joka miettii omia tuntemuksiaan ihan yksin?
Puhu niistä jollekin, yleensä löytyy aina joku, jolla on aikaa kuunnella sinua!
Joskus voi olla hyvä puhua asioista ihan jonkun ulkopuolisenkin (ammattiauttajan) kanssa.
Älä siis jää tarpeidesi ja tunteidesi kanssa yksin!

Onko sinulle vaikeaa sanoittaa tunteitasi?
Kenelle juttelet, kun asiat alkavat painaa mieltä?
Ihanaa viikkoa kaikille <3

P.S. Kuvat eivät liity mitenkään juttuun :)





26 kommenttia:

  1. Itselläni on aina ollut "vaikea" keskustella eri asioista mieheni kanssa ja haluaisin joskus kirjoittaa asiasta blogissani mutta riittääkö rohkeuteni semmoiseen ..... !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puhua papatan kaikesta muusta Rachidille, paitsi niistä omista tarpeista ja tuntemuksista.
      Todellakin riittää rohkeus, anna mennä vaan!!

      Poista
  2. On sitä aina ollut vaikeaa kakistettua ulos, kun kyse on omista tarpeista tai tunteista. Ettei vaan kukaan pahoittaisi mieltään ja luulisi että ajetaan tässä omia etujaan.
    Kiitos Outi rohkeasta postauksesta! Se tulee olemaan suuri inspiraation lähde aika monille meistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoistasi. Toivottavasti tästä tosiaan on apua muillekin. Nyt vaan kaikille rohkeutta ottaa itseään niskasta kiinni ja puhumaan ❤️

      Poista
  3. Puhuminen on niiiin tärkeää, mutta usein niiiin vaikeaa. Mieheni on itseasiassa aika hyvä puhumaan ja sanoo usein minullekin ettei ole ajatustenlukija. 12 vuodessa olen ehkä itsekin jotain oppinut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä en ollut oppia tätä päälle 30 vuodessa, mutta nytpä opin. Eikä se tilanne ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut ❤️

      Poista
  4. Tärkeä aihe, ja monelle ajankohtainen pitkässä parisuhteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, jotenkin sitä välillä vaan unohtaa itsensä ❤️

      Poista
  5. Puhuminen auttaa aina <3 Ihanaa talvipäivää Outi!

    VastaaPoista
  6. Mä olen kanssa ennen ollut miellyttäjä ja pistänyt muiden tarpeet edelle. Sitten teinkin täyskäännöksen täytettyäni 30. 😅

    Kuka pitää huolen minun tarpeistani, jos en minä itse? Nykyään avaan suuni ja kerron mielipiteeni. Pitävät ihmiset siitä tai eivät. 🙈

    Minun on helpompi kirjoittaa kuin sanoa tietyt asiat ääneen. En muista oliko se juurikin mieheni, joka joskus sanoi, että ei kai sillä ole väliä miten ne asiat kertoo, kunhan saa kerrottua.

    https://naissanelioissa.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin kirjoittaminen on aina ollut luontevampaa, vaikka suulas muuten olenkin. Hyvä että puhut ääneen tunteistasi ❤️

      Poista
  7. Olen tullut siihen tulokseen, että miehet ihan oikeasti ei osaa lukea ajatuksia, vaikka meistä tuntuukin, että kyllähän meistä pitäisi näkyä päällepäin, ettei kaikki ole hyvin (vähän vastaavaa olen pyöritellyt itsekin päässäni viime aikoina).

    Tuli mieleen, kun aikanaan olin jotenkin ihan tosi ahdistunut, vaikken edes itse tiennyt, mikä mättää. Purskahdin vaan itkuun, kun mies tuli kotiin ja kuulin itseni vastaavan miehen "Mikä sulla on hätänä?"-kysymykseen, että "Perunapeltokin tarttis kääntää" :D (meillä oli silloin oikeasti pieni perunapelto, mutta sillä ei ollut minkään valtakunnan tekemistä mun pahan olon kanssa, enkä tiedä mistä se edes tuli päähäni). Mies siihen sanomaan, että "Olisit aiemmin sanonut, niin olisin heti ottanut lapion käteen ja käynyt kääntämässä".
    Siitä lähtien olen pyrkinyt aina pukemaan pahan oloni sanoiksi ja jos en ole osannut, olen silti kertonut, että mulla ei ole nyt hyvä olla, vaikken itsekään tiedä mistä se johtuu. Siitäkin yleensä tulee mieheltä halaus ja ymmärrystä ja sitä mukaa olo kohenee.

    Hyvä, että sait kakistettua pahan olon ulos ja ihana, että Rachid on niin ymmärtäväinen ja ihan oikeasti välittää siitä, että asiat korjaantuu. Hyvä te <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miten hyvältä se tuntuu kun toinen kuuntelee, ymmärtää ja halaa, eikä tarvitse pelätä että hän lähtee pois siitä vierestä. Miehet, heitä ilman en kyllä haluaisi elää ❤️

      Poista
  8. Onnea teille 31 v vuosipäivästä, huikea ja ihaltava saavutus! Niin samaistuin tuohon, että haluaa miellyttää ja suun avaaminen ei ole aina helppoa. Hyvä sinä ja peukut kaikelle, mitä avoimuus sai aikaan <3 Jatka samaan tyyliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru! Tämä "kriisi" tuntui omassa päässä ja yksin ajateltuna hurjalta, mutta onneksi sain suuni auki, koska ei se kovin iso kriisi ollutkaan ❤️

      Poista
  9. Hienoa että olet uskaltanut kirjoittaa tänne ihmiset huomaa että eivät ole yksin näiden asioiden kanssa . Hienoa ennenkaikkea että juttelit ja avauduit miehellesi . Me olemme olleet naimisissa nyt hieman yli neljäkymmentä vuotta ja siihen mahtuu paljon . Jonkinlaisia kriisejä ilmaantuu varmaan jokaiseen liittoon on se avio kuin avokin myös ystävyys voi joskus olla koetuksella . Me kamppailimme vuosia lapsettomuus hoitojen kanssa oli useita keskenmenoja . Sitten tuli kuvioihin adoptio ja silloin jouduimme todella
    puhumaan. Ne kyselivät kaikkea maan ja taivaan väliltä . Minun vanhempani erosivat kun olin alle kouluiän niin tätäkin asiaa käsiteltiin . En tiedä miksi? Kuitenkin kaikkea käsiteltiin yli kaksi vuotta .Kävimme kaikenlaisia asioita ja jouduimme täyttämään kaikenlaisia kyselykaavakkeita kun olimme jonkun ihme " poppamiehen " puheilla .Anteeksi tämä vertailu mutta silloin tuntui välillä ainakin siltä .Kun vihdoin meidät hyväksyttiin vanhemmiksi niin alkoi pitkä hakuprosessi . Sitten tulivat pojat ja tulit yhdessä yössä kahden lapsen vanhemmaksi millä oli eri kieli ja menneisyys .Se oli rankkaa aikaa ei kerkinyt ajattelemaan mitään muuta . Mutta puhuttiin edelleen paljon toisen jaksamisesta ja kaikesta . Puhumaan joutuu kyllä opettelemaan ainakin tässä mittakaavassa .
    Sanotaan että liittoihin tulee kriisiä joka seitsämäs vuosi onkohan se taika uskoa mutta meidän kohdalla se piti hyvin paikkansa .Kriisit on erilaisia jokaisella ja kuten sanoit ihminen muuttuu ja vanhenee niin arvot voi muuttua ja ympäristö .Silloin kannattaa kyllä päivittää suhde tähän päivään ja se on hyvä askel se puhuminen .
    Toivon teille paljon hyviä yhteisiä hetkiä puhumisen merkeissä 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä tosiaan oli tuo lapsettomuus ja vihdoin myös pojat ❤️❤️ Pitkiin parisuhteisiin varmasti liittyy vaikka ja mitä, mutta enää en jää miettimään asioita yksin. Ihanaa kun sielläkin tunteista puhuminen sujuu ❤️

      Poista
  10. Kieltämättä syvällisemmät keskustelut ja omista tarpeista puhuminen jää helposti kaikessa arjessa taka-alalle. Joululomalla kerroin miehelleni tuntemuksistani tässä arjen pyörityksessä. Vaikka hän ei kauheasti kommentoinut asiaa, hän kuitenkin kuunteli ja ihan tällä viikolla olen huomannut pientä korjausliikettä hänen omissa toiminnoissaan. On totta, että kukaan meistä ei ole ajatustenlukija ja tunnistan, että minun pitäisi enemmän sanoittaa omia tuntemuksia syyllistämättä kuitenkaan toista.
    Ihanaa lukea, että puhuminen on auttanut ja saitte "korjattua" asian.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan puhuttiin ja on ollut ihanaa nähdä miten Rachid tekee töitä sen eteen, että minulla on parempi olla. Välillä olen pysähtynyt kysymään, että onko kaikki hänellä ok? Toistaiseksi kaikki täällä kunnossa siis. Hyvä, että tekin juttelitte, aina se auttaa ❤️

      Poista
  11. Upea juttu, että olet uskaltanut puhua myös omista tarpeistasi. Luulenpa, että monissa pitkissä parisuhteissa säästyttäisiin ikäviltä eroilta jos olisi viisautta/rohkeutta tehdä kun sinä olet tehnyt. Toisen ihmisen pään sisälle on mahdotonta päästä ja hektisessä arjessa jää myös monta kertaa ne pienet asiat huomioimatta. Kun on pitkä parisuhde takana ovat myös ihmiset siinä suhteessa sekä myös ihmisinä vuosien saatossa muuttuneet ja kasvaneet. Isoäitini korosti aina sitä, että "puhukaa puhukaa asioista ja älkää menkö vihassa iltaisin nukkumaan". Viisaan ja elämää nähneen naisen sanoja ♥ ja tottahan se on, että kun "nostaa kissan pöydälle" puhuu ja selvittää niin asiat usein korjaantuvat. Pitää vain olla uskallusta kun sinulle oli!

    Toivon teille rakkaudentäyteistä vuotta 2023 ja loppuelämää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo aivan ihanasta kommentistasi. Puhuminen on todella tärkeää ihan kaikissa ihmissuhteissa ja erityisesti pitkissä suhteissa. Olen niin tyytyväinen, että saimme juteltua asiat läpi ja voin sanoa että olo oli huomattavasti kevyempi keskustelun jälkeen.
      Halauksia ❤️

      Poista
  12. Tosi tärkeitä havaintoja ja muistutus, kiitos tästä kirjoituksesta. Puhuminen ei ole mullekaan ihan helppoa, vaikka se helpotus sen jälkeen, kun saa suunsa lopulta auki, on yleensä valtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen nyt kaksi kertaa jo päässyt soveltamaan tätä lupausta, Rachidin kanssa ja töissä ja kummallakin kerralla olo on ollut ihan huippu sen jälkeen.

      Poista
  13. Puhuminen parisuhteessa on maailman tärkeintä ja sillä monet lukot aukeaa. Joskus tulee jemmattua joitain asioita, enkä edes tiedä miksi, koska kyllä toinen aina kuuntelee ja rakastaa. Meillä mies on vielä parempi puhumaan kuin minä ja rakastan sitä, miten paljon puhutaan ja soitellaan päivisinkin aina.

    Ootte ihana pari. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tapana lähetellä rakkausviestejä toisillemma pitkin päivää. Pitää kivasti rakkausfiilistä korkealla, kun muistaa toista siinä keskellä arjen rumbaa.
      Tekin olette ihan yksi mun suosikkipareista <3

      Poista