VAIN KAKSI KÄTTÄ

Mielenilmaus on tarkoitettu kaikille meille, joita varhaiskasvatukseen kohdistuvat leikkaukset koskettavat. Vanhemmille, työntekijöille, sisaruksille, isovanhemmille.... Mielenilmauksen takana on -Varhaiskasvatuksen Ääni Kentältä Eduskuntaan- -Facebook-ryhmän jäseniä.

Päiväkotien ahdinko on tabu. On aika nostaa esille todellinen tilanne, muuten muutosta ei tapahdu. Uudessa hallitusohjelmassa on esitetty rajuja säästötoimenpiteitä varhaiskasvatukseen. Ryhmäkokojen kasvattaminen ja henkilöstön vähentäminen eivät ole tapa luoda säästöjä - päinvastoin. Nostamalla suhdelukua 1/7:stä 1/8:aan yli kolmevuotiaiden ryhmäkoko kasvaa vähintään kolmella, nykyisestä 21 lapsesta 24 lapseen. Todellisuudessa ryhmäkoot voivat nousta huomattavasti enemmän. Osa-aikaisessa hoidossa olevien lasten myötä todellinen ryhmäkoko voi nousta jopa 30 lapseen - ehkä enemmänkin. Osa-aikaiset lapset eivät ole tilastoissa kokonaisia, vaan puolikkaita. Mielestämme lapsi on aina kokonainen, riippumatta hoitopäivän pituudesta tai hoitopäivien määrästä. Lisäksi laki sallii “tilapäiset poikkeukset” suhdelukujen ylittämisessä. Kukaan ei ole määritellyt tilapäisyyden kestoa.

Näin lukee Varhaiskasvatuksen Ääni Kentältä Eduskuntaan - Facebook-ryhmässä.

Laitetaanpa tähän vaikka elävä esimerkki päivähoidosta.

Suunnitelmissa oli tehdä kaikkien lasten kanssa retki puistoon ja tutkia kesän muutoksia luonnossa.

Työkaveri tulee töihin, mutta kuume on nousussa.

Hänen on pakko lähteä kotiin lepäämään.

Koska hän kuitenkin tuli töihin ja lapsiakin on vähemmän, on sijaista turha toivoa.

Ryhmässä on muutama vilkkaampi lapsi, jotka vaativat jatkuvaa aikuisen läsnäoloa.

Mitäs nyt keksitään, puistoon ei ainakaan voida mennä, siellähän ei ole niitä aitojakaan.

Lapsille vanhemmat ovat kertoneet jo aamusta, että luontoa ollaan lähdössä tutkimaan ja puistoonkin pääsevät.

Todella ikävältä tuntuu kertoa lapsille, että retki on peruttava.

Katselen surullisia katseita ja pyydän lapsia pukemaan, lähdetään tuohon omalle pihalle, jossa ei oikeasti ole mitään aktiviteetteja.

Meidän ja lasten onneksi, yksikkömme on pieni, voimme keksiä hätäratkaisun.

Levitän aidatulle takapihalle kertakäyttöpöytäliinan ja muutaman luupin.

Me tutkitaan luontoa tosi läheltä, ihan ruohonjuurien tasolla.

Siellä on koppakuoriainen ja muurahaisia.

Voi vitsi, miten mahtavaa luonnon tutkiminen onkaan.
Mukavaa on tehdä tutkimuksia vain yhden lapsen kanssa kerrallaan.

Toinen hoitaja on koko tämän ajan muun ryhmän kanssa.

Eipä tämäkään ideaalitilanne ole, mutta iloisia lapsia saatiin tällä teolla kuitenkin.

Tämä oli pienen ryhmän kanssa mahdollista, mutta jos ryhmät suurenevat on myös hoitohenkilökunnan joustavuudella rajansa. 

Jo nyt meiltä vaaditaan todella paljon, entäpä sitten kun lapsia on enemmän.

Mitä lapsetkin saavat tästä?

Eivät mitään, kun kaikki aika menee perushoitoon, syödään, nukutaan ja rampataan vessassa.

Monella on myös aivan vääränlainen kuva meidän työstämme sekä siitä millaista päivähoito on lapselle.
Päivähoidossa on rankkaa, ei se ole vain leikkimistä kavereiden kanssa.

Tämä kuva on todellisuutta.

Lapsen päivä:

Meteliä, lyömistä, naurua, iloa, nukkumista, syömistä, haavereita, mökötystä, kavereita, leikkiä, kakkaa, pissaa ja muita eritteitä, laulua, tanssia ja syliä.

Hoitajan päivä:

Suunnittelua, naurua, iloa, nukutusta, syömistä/syöttämistä, pipien hoitoa, hoivaamista, leikkien opettamista, ystävyyssuhteiden luomisen auttamista, kakan, pissan ja muiden eritteiden siivoamista, laulua, tanssia ja haleja.

Palavereja, koulutuksia, työvuorolistojen tekemistä, vanhempien kanssa vuorovaikutusta (jota ei aina ole), varhaiskasvatussuunnitelmien (vasu) tekemistä, kaupungin vasun huomioimista, ryhmän oma vasu, lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimista, tuen antamista sitä tarvitseville, havainnointien tekemistä, neuvolapapereiden täyttämistä, lapsilistojen kirjaamista ym ym.

Ruoka- tai kahvitauko...mitä ne sellaiset on?

Onko sinulle vanhempana tullut kaikki tämä mieleen?

Ei se mitään, harvalla on.

Haittaako nyt oikeasti jos siellä kurarukkasten sisällä oli puuvillahanskat, vaikka niissä rukkasissa oli vuori?

Haittaako, jos lapsi vahingossa levätessään nukahti ja ehti nukkua 15 minuuttia?

Haittaako ihan oikeasti, että se unilelu oli repun väärässä taskussa?

Meille hoitajille tärkeintä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen paikka olla sen aikaa kun omat vanhemmat ovat töissä.

Me kasvatamme heitä vain sen 9h päivässä, vanhemmat hoitavat lopun ajan.

Yhteistyö vanhempien kanssa on tärkeää, se auttaa meitä kasvattamaan lasta yhdessä.

Me hoitajatkin olemme vain ihmisiä ja teemme virheitä, meilläkin on omia asioita murehdittavana/hoidettavana.

Parhaimmillaan työ on antoisaa, huonoimmillaan se saa kaatumaan työpäivän jälkeen sänkyyn ja itkemään.

Nyt vielä me juuri ja juuri koemme antavamme teidän kullannupuille laadukasta varhaiskasvatusta, jos lakiesitys menee läpi, tätä ei voida enää taata.

Käykää ihmeessä allekirjoittamassa adressi tätä esitystä vastaan.

ADRESSI

Minä rakastan työtäni.

Välitän ihan oikeasti jokaisesta hoidossa olevasta lapsesta.

Meillä lapsen on hyvä olla.
Jatketaan siis näin.

(Nyt olen minäkin sairaana, saas nähdä miten päivä vain yhdellä vakituisella työntekijällä sujuu)