Suomi, tuo niin rakas kotimaa, täyttää tänään sata vuotta!
Ajattelin ensin kirjoittaa siitä millaisena itse näen nykysuomen, mutta päätin kuitenkin vaihtaa suunnitelmaa ja jakaa teille pari mummini kertomaa muistoa toisen maailmansodan ajalta.
Mummi eleli lapsuuttaan ja nuoruuttaa maaseudulla.
Mummin perhe ei ollut varakas, joten ruoasta oli sodan aikaan pulaa.
Mummi kertoikin, että he pyydystivät oravia, että saisivat edes vähän lihaakin ruokaan.
Aina kun kuului lentokoneen ääni, piti heittäytyä maahan makaamaan.
Mummi oli kerran piiloutunut jopa lehmän alle, koska ei ollut keksinyt muuta piiloa, koneen jyllätessä yläpuolella.
Mummille oli jäänyt elävästi mieleen eräs saksalainen nuori sotilas.
Tämä sotilas oli menettänyt molemmat kätensä (olkapäästä lähtien) sodassa.
Sotilas oli istunut junassa, sellaisessa vaunussa, johon normaalisti lastattiin eläimiä.
Mummi sanoi, että hänellä oli aivan upeat silmät, suuret ja vihreät, mutta niissä silmissä näkyi pohjaton suru.
Sodan ajasta mieleen oli jäänyt pelko, epäreiluus ja nälkä, mutta myös se, että toisia autettiin ja puhallettiin yhteiseen hiileen.
Minusta oli aina mahtavaa, kun mummi kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
Silloin kaikki oli niin erilaista kuin minun lapsuudessani.
Samaa voi tietenkin sano nyt.
Ei ole enää samanlaista kuin oman lapsuuteni aikaan.
Mutta hyvähän se on, että asiat muuttuu ja kehittyy.
Tällainen pieni hetki muistoille!
Aivan ihanaa itsenäisyyspäivää Suomi ja tietenkin myös teille kaikille <3
Olipa kiva muisteleva postaus. Minustakin oli ihanaa kuunnella Fammon muistoja sota-ajoilta ja hänen lapsuudesta muutenkin <3 Ne on arvokkaita muistoja, vaikka olosuhteet ei silloin parhaimmat ollutkaan. Mutta jollain tavalla sitä samaa henkeä kaipaisi välillä nykypäivänäkin. Rauhallista Itsenäisyyspäivää, Outi!
VastaaPoistaMinä olen omia lapsuusmuistojani kertonut omille lapsilleni ja äitini ja isäni kertoivat minulle. Näin nämä tarinat jatkava kulkuaan, vaikka niiden kertojat eivät enää olisikaan läsnä.
PoistaJoo, niin minäkin aion tehdä, jos omia lapsia joskus siunaantuu <3 Näin tarinat jäävät varmasti eloon!
PoistaTämä on taas sellainen päivä jolloin isovanhemmat elää muistoissa ja puheissa. Hyvää itsenäisyyspäivää Outi!
VastaaPoistaTotta, hyvin lohduttavaa jotenkin tämä muistelu!
PoistaHyvää itsenäisyyspäivää Sanna <3
Ihana että olet saanut kuunnella mummosi tarinoita. Vanhat ihmiset on viisaita. Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle Outi.
VastaaPoistaMinä aina pyysin mummia kertomaan muistojaan. Muistan miten mummi kerran sanoi, että taasko haluat kuulla saman tarinan? Tietenkin halusin <3
PoistaKIva kuulla mummisi muistoja - vaikka ei niin kivoja <3
VastaaPoistaTotta, ei niin kivoja muistoja, mutta sellaista se silloin oli. Kunnioitus kaikille jotka tuota aikaa elivät.
PoistaHyvää itsenäisyysäpäivää <3 Ihanaa, että mummosi muistot jäävät elämään sinuun ja sinä johdatat niitä muistoja eteenpäin <3
VastaaPoistaSamaan tyyliin on varmasti kaikki kansantarinat syntyneet. Minulle nämä ovat niitä ihania hetkiä mummin kanssa, mummille varmasti ne olivat jollain lailla terapeuttisiakin hetkiä. Muistot elää aina <3
PoistaKiitos Outi mummisi koskettavien muistojen jakamisesta.
VastaaPoistaHuvää itsenäisyyspäivää sinulle ja perheellesi ❤️
Voimme ylpeästi olla suomalaisia!
Ihanaa itsenäisyyspäivää sinullekin Marjo <3
PoistaIsovanhempien muistot ovat aina niin herkkiä muistella. Itsenäisyyspäivänä aina oma Ukkini on mielessä. Saa kiittää sotaveteraaneja siitä, että meillä on itsenäinen maa.
VastaaPoistaOn hienoa ja etuoikeutwttua olla suomalainen.
PoistaKiitos Outi, että kerroit mummisi muistoja tuolta ajalta.
VastaaPoistaHyvää myöhästynyttä itsenäisyys päivää.
Kiitos samoin myös sinulle ❤️
PoistaKiitos mummisi muistojen jakamisesta! <3 Minun isovanhempani eivät juuri sota-ajoista puhuneet, joten muiden muistojen kuuleminen ja lukeminen on aina enemmän kuin mielenkiintoista. Mukavaa joulunodotusta!
VastaaPoistaAina sitä alkaa itsenäisyyspäivän aikaan muistella rakkaita isovanhempia.
PoistaMukavaa joulun odotusta sinulle Piia!
Hyvä on näitä tarinoita jakaa ja muistella, jotta muistot elää ja sodan kauhut. Vaikka olikin ahdistavaakin vaarini tarinoita kuunnella ja mumminikin, niin silti olen kiitollinen, että tiedän osan Suomen historiasta niin lähikuulemalta. <3 On suorastaan velvollisuus pitää tätä historian liekkiä yllä, jotta kukaan ei koskaan unohtaisi. <3
VastaaPoistaMummot ne vaan oli rautaa. <3
Sydämellistä torstaita Outi <3
Mummot ja papat on rautaa. Voi sitä kaikkea, mitä he ovatkaan joutuneet kokemaan. Me saadaan kyllä olla onnekkaita, että saamme nyt elää vapaassa, itsenäisessä maassa.
PoistaMukavaa torstai-iltaa Tiia <3
Kaunis kiitos kirjoituksestasi. Ihana oli lukea mummosi muistoja.
VastaaPoistaOlisinpa minäkin osanut äitini muistoja kysyä.
Joillekin muistot ovat liian kivuliaita kertoa niitä ääneen.
PoistaKaunis postaus. <3
VastaaPoistaKiitos Sumi!
PoistaKauniit sinivalkoiset kuvat <3
VastaaPoistaVoi kiitos. Ylin kuva on juuri sitä Fazerin sinistä :)
PoistaHieno postaus! Suurimmalla osalla oli sota-aikana oli pulaa. Ja kekseliäisyyttä tarvittiin, että saatiin jostakin palan painiketta. Elämä oli kovaa silloin, nälkä ja pelko olivat niin tuttuja ihmisille. Kiitos muistelutuokiosta Outi <3
VastaaPoistaIhanaa ja samalla surullista oli muistella näitä mummini kertomia muistoja ❤️
Poista