tiistai 1. lokakuuta 2019

Uskallanko puhua työstäni negatiivisesti?



On jonkinlainen tabu ollut puhua lastenhoitajan työstä negatiivisesti.
Heti hyökätään kimppuun ja syytellään työuupumuksesta, tai siitä, että mene sitten muualle töihin!
Miksi en saisi avata epäkohtia omasta työstäni?
Miksi en saisi joskus olla tyytymätön päivääni?
Onko oikeasti niin, että kun teen hoitajan töitä, olen kutsumusammatissa ja siksi en saa puhua työstä mitään pahaa?


Sen verran pohjatietoa teille minun työstäni, että työskentelen ryhmäperhepäiväkodissa.
Meitä on 3 hoitajaa ja max 12 lasta.
Lasten iät vaihtelevat 10 kuukauden ja 6 vuoden välillä.
Meidän tilat ovat kodinomaiset ja työhömme kuuluukin myös aamupuuron keitto, sekä välipalojen valmiiksi laittaminen sekä vuodevaatteiden vaihto ja pesu.
Lämmin ruoka tulee läheltä, erään koulun keittiöstä.
Ryhmis on auki klo: 7.30-16.30.
Ryhmäperhepäiväkodeissa ei ole lastentarhanopettajia, koska ryhmis on perhepäivähoitoa.
Opettajan puuttuminen ei kuitenkaan poista kaikkia niitä töitä, joita myös opettajat tekevät päiväkodeissa, tosin meillä ne tehdään vain 12 lapselle.
Teemme lapsille varhaiskasvatussuunnitelmat, ryhmälle oman suunnitelman ja mietimme tarkkaan, että toimintamme tapahtuu kaupungin asettamien lakien- ja säännösten mukaan.
Lisäksi minun työhöni kuuluu työvuorojen laatiminen kolmelle henkilölle ja hoidan muutenkin ryhmiksen juoksevat paperityöt, kuten kuukausisuunnitelman teon ja tilausten hoitamisen.
Tykkään paperihommista ja yhdessä työkavereiden kanssa olemme sopineet, että minä hoidan nämä hommat.
Eikä tässä vielä kaikki, ryhmällä pitää olla kehittämiskohde, joka ensin suunnitellaan, sitten toteutetaan ja vielä arvioidaan tietyillä kaavakkeilla.
Retkille lähtiessä pitää tehdä retkisuunnitelma ja ruoatkin pitää viikottain tilata.
Viikossa kuuluisi ollat työtunteja alle 39, mutta meilläpä niitä on ainakin 42h.
Ylityöt saat vapaina, ainakin melkein kaikki.
Suunnitteluaikaa ei ole, koska välillä ei ole edes taukoa työpäivän aikana.
Toki olisi mahdollista luvalla saada iltapalaveriaikaa, mutta totuus on, että ei meistä kukaan pysyisi hereillä siellä palaverissa, saati sitten, että saataisiin jotain viisaita päätöksiä tehtyä.
Ryhmiksissä on myös muutama muu epäkohta.
Työ alkaa samaan aikaan kun lapset tulevat hoitoon ja siinä kun juokset ovelle ja takaisin, pitäisi sitä puuroakin keittää.
Totuus on se, että jokaisessa ryhmiksessä hoitaja tulee aiemmin töihin, että ehtii laittaa sen puuron hautumaan ennen kuin lapset tulevat hoitoon ja tästä ajasta ei hoitajalle makseta palkkaa.
Työaikasi loppuu myös samaan aikaan kun ryhmis sulkee ovet.
Totuus on se, että käyt tilat vielä läpi, palautat puhelimen sisälle (tai unohdat sen taskuusi, niin kuin minä), suljet valot ja lukitset ovet.
Entäpä, jos lapsi tullaan hakemaan vasta pari minuuttia ennen sulkemisaikaa?
Sanotaanko silloin vanhemmille, että sorry, en nyt ehdi kertoa sinun lapsesi päivästä, kun työaikani loppuu!
Kun olet kaikki nämä hommat tehnyt, kello onkin jo reippaasti yli sen oman työajan.


Nämä mietteet lähtivät liikenteeseen, kun kirjoitin omalle facebook sivulleni päivityksen, jossa itselleni sarkastiseen tyyliin ruodin työtäni.
Saatoin mainita kuulonalentuman ja runsaan tarjonnan tartuntataudeista, mutta kyllä siinä kuulsi se sarkastisuus selvästi läpi.
Sain heti viestejä, että vaihda työtä ja selityksiä miksi kannattaisi vaihtaa tai minne.
Jos kaikille on niin hyvä olla omissa työpaikoissaan, niin miksi sitten niin moni alalla oleva ihminen, niin opettaja kuin hoitajakin miettii alan vaihtoa kokonaan.
Se, että valitamme välillä työmme epäkohdista, ei poista sitä tosiasiaa, että minä ainakin tykkään tehdä töitä lasten kanssa.
En usko, että kukaan tekee sellaista työtä, jossa jokainen päivä olisi aivan ihanaa, eikä koskaan ketuttaisi.
Lasten kanssa on joka päivä hauskaa ja välillä saa nauraa ihan vedet silmissä, kuten viime perjantain iltapäiväulkoilussa.

"Iltapäiväulkoilussa kaksi lasta halusi laittaa mulle kampauksia. Hiuksia käänneltiin ja pörröteltiin. Sitten toinen lapsista toteaa : Kuule, sun päähän pitää laittaa vähän hiekkaa, öljyä ja pullo rommia"

Minusta kaikille, kutsumusammatissa tai ei, on oikeus välillä olla tyytymättömiä työhönsä ja täytyy olla oikeus puhua siitä ääneen tai kirjoittaa siitä.
En ole työhöni väsynyt, mutta olen väsynyt tilanteeseen, jossa työtäni ei arvosteta, jossa saan liian vähän palkkaa työmäärään nähden ja jossa työntekijän mielipiteillä ei juurikaan ole merkitystä päätöksiä tehdessä.

Eräs äiti puki tämän hyvin sanoiksi:
 Miten ennen lapsia hoidettiin ns. tarhoissa? Silloin ei ollut burn out kenties niin yleistä kuin nyt? Johtuikohan siitä, että nykyään on niin älyttömästi vaatimuksia että ei voida vaan olla lasten kanssa? Pitää kasvattaa ja opettaa ja olla suunnitelmat kaikkeen? Ja byrokratia lisääntynyt ihan hulluna? 
Minusta esim. kaksivuotias kaipaa eniten hoivaa, lohtua, leikkiä, unta, ruokaa ja ns. kuria mikä ok ja mikä ei. Hmm...
Vanhempana olen toki tyytyväinen että tekevät ziljoonaa kasvattavaa juttua siellä, mutta mietin hoitajien kannalta. Missä on rentoilu ja yhdessäolo ilman yhtään mitään suunnitelmaa?

Olen puhunut ja mieli on heti parempi :)
Ihanaa tiistaita teille kaikille!


40 kommenttia:

  1. Heissan Outi ihanainen, ainakin mun mielestä on oikeus ja kohtuus kertoa myös niistä työn varjopuolista, eihän se sulje pois sitä faktaa, että kuitenkin nautit työstäsi.
    Voin vain kuvitella sitä byrokratian määrää, mitä tänä päivänä vaaditaan kaiken tuon lastenhoidon ohella. Ihanaa, että jaksatte ja välitätte <3.
    Mukavaa lokakuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten takiahan tätä hommaa tehdään. Oi sitä onnen tunnetta mitä koen, kun saan pienen hymyn, halin tai paijauksen työpäivän aikana pieneltä ihmiseltä. Se on ihan paras kiitos tässä työssä.
      Hei niin, tosiaan, lokakuu!!! Ihanaa lokakuuta myös sinulle Sari <3

      Poista
  2. Olen kuullut ystävältäni (joka lastentarhanopettaja) niin paljon epäkohtia alalta, että olen ollut aivan pöyristynyt. Joku kohtuus pitäisi olla ja alan arvostus pitäisi näkyä myös palkassa.
    Jos ala olisi miesvaltainen, millainen olisi palkkaus tuolloin?
    Enkä minäkään usko, että kukaan tekee sellaista työtä, jossa jokainen päivä olisi aivan ihanaa. Kaikissa töissä on omat hyvät puolet ja omat haasteensa, itse ajattelen, että tärkeintä olisi
    että useimmiten olisi kivaa töissä. Ja että useimmiten sulla olisi kiva fiilis mennä töihin. Mulla on ollut työpaikkoja, jonne on oikeasti ahdistanut mennä – melkein joka päivä.
    Silloin piti tehdä ratkaisuja.

    Ihanaa, että olet oma rehellinen ja rohkea itsesi ja uskallat puhua varjopuolista/epäkohdista! Hurraa huuto ja halaus sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen vaan sanon, että omilla työkavereilla on iso merkitys työssä viihtymisessä. Onneksi meillä on hyvä tiimi ja tunnetaan toisemme jo niin hyvin, että tiedetään milloin tulla apuun tai milloin vaan ollaan paikalla hissukseen :) Kiitos kannustuksesta ihanuus! Minä en osaa olla muuta kuin itseni ja minuahan ei vaienneta :D Kivaa iltaa sinulle Taru <3

      Poista
  3. Totta kai saa kertoa mistä työssään pitää ja mistä ei. Jos ei koskaan kukaan kerro työnsä varjopuolista, niin mitään kehitystäkään ei tapahdu. On ihan inhimillistä ettei työ aina tunnu yhtä mieleiseltä, olkoonkin vaikka kutsumus. Ja kutsumuksen varjolla ei todellakaan tarvitse sietää mitä vaan. Olen kyllä saanut sinusta sen käsityksen että olet ihan oikealla alalla, vaikka en sinua tunnekaan muuta kuin blogistasi lukemani perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta myös olen täysin oikealla alalla, tykkään puuhastella lasten kanssa ja vaikka olenkin välillä tiukkis, on syli aina auki ja haleja saa heti kun niitä tarvitsee <3

      Poista
  4. Tuo byrokratian määrä on näin vanhemman näkökulmastakin ihan liikaa. Miksei voida ihan vaan suullisesti jutella siitä, miten lapsella menee ja jos on ongelmia, niin sitten vasta tehdään tarvittavat paperityöt? Nyt on parit vasut joka vuosi (mulla kaksi lasta ryhmiksessä) ja sitten vielä niihin liittyvät palautekeskustelut, että oppiko se nyt laittamaan sukan jalkaan tai käymään potalla, kun ne on tavoitteiksi kirjattu. Ja töissä on sitten omat kehityskeskustelut ja kaikenmaailman työtunnit.

    Arvokasta työtä teette ja siitä pitäisi todellakin myös maksaa sen mukaisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken toiminnan pitää olla tavoitteellista tai ainakin niitä tavoitteita kohti yritetään mennä. Onhan se vähän hassu alle kouluikäiselle, mutta kyllä niistä toki on apuakin, varsinkin kun huomataan, että kaikki ei ehkä olekaan ihan niin kuin pitäisi. Ei jotain hyvää ettei pahaakin :)
      Liksaa lisää ja enemmän oikeaa aikaa lapsille!

      Poista
  5. Kyllä mun mielestä saa ja pitääkin puhua myös niistä oman työn nurjista puolista. Se kun ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei pitäisi työstään ollenkaan, vaan ainoastaan sitä, että jotkut osa-alueet nyt vaan on kuormittavampia, stressaavampia ja/tai turhauttavampia kuin toiset. Niin on itsellänikin, ja kyllä se vaan siihen työhyvinvointiin vaikuttaa niin, että koko ajan ei jaksa olla hyväntuulinen, positiivinen ja jaksavainen.

    Nostan teille ihan kaikille tavalla tai toisella vastuullista hoitotyötä tekeville isosti hattua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista pilteistähän tulee niitä maalle tärkeitä veronmaksajia, joten tärkeää työtä koen tekeväni. Olen aina sanonut niin, että jokaisessa päivässä on kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa ja joka päivä haluan mennä töihin, ei niin, että se olisi pakkopullaa.
      Ihanaa iltaa sinulle Annukka <3

      Poista
  6. 10 vuotta lasten parissa töitä tehneenä, on pakko sanoa, että esimiehellä ja työkavereilla on valtava merkitys. Jos sinua arvostetaan ja hommat tehdään yhdessä, työ on kivaa. Jos taas näin ei ole, siitä tulee ihan schaibaa.

    Niin kutsumustyö homma ei ole, että sitä enää haluaisin tehdä. Tiesin, että en eläkkeelle asti moista jaksa, mutta koska olen ollut työssäni hyvä ja se on aina ollut minulle luonnollista ja helppoa, jatkoin. Viime vuosien kokemusten jälkeen totesin, että ei enää. Työt lisääntyy, tunnit lisääntyy, palkka laskee. Ja työyhteisöt on ihan rikki, jolloin kukaan ei viihdy.


    - Iitski

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/10/01/sisaruus-opettaa-pitamaan-huolta-toistenkin-asioista/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun työkaverit arvostaa sekä meidän työtä, että minun osuuttani meidän tiimissä, se ei koskaan ole ollut ongelma. Kaikki muu arvostus on vaan aikaslailla minimissä.
      Puhut kyllä asiaa! Meillä oli kyllä aikanaan kivaa töissä yhdessä, vai mitä?

      Poista
    2. Todellakin oli! Ja mä olenkin sanonut, että jos saisin itse koota porukan niistä hyvistä tyypeistä, joihin olen vuosien saatossa tutustunut töissä, niin jestas saisin kivan porukan jossa tehdä töitä. :D

      - Iitu

      Poista
  7. Ihanaa tiistaita myös Sinulle ja hyvää syksyä 🧡

    VastaaPoista
  8. Kasvatus-ja opetusalalla työtyytymättömyys on viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt huimasti ja huomaan toisinaan itsekin lukeutuvani tähän porukkaan. Työn vaativuus ja oma riittämättömyyden tunne aiheuttaa toisinaan "lievää ahdistusta" ja kieltämättä alanvaihtokin on käynyt mielessä, vaikka työstä tykkääkin "kuin hullu puurosta". Rakastan perustyötäni (lasten opettamista ja heidän kanssa touhuamisesta), mutta se kaikki muu ylimääräinen stressaa aina välillä. Koen kaiken lisätyön rasittavana, varsinkin kun niiden määrä tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. Tiedän olevani oikealla alalla ja työssäni hyvä, mutta siitä huolimatta moitin aina välillä, jaksanko tehdä tätä eläkeikään asti.
    Voimia ja jaksamista töihin! <3
    Teette maailman tärkeintä työtä, vaikka päättäjät eivät sitä ymmärräkään.
    Voimahalauksin, yks erityisope vaan...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä onkin hauskaa, että lapset eivät vaadi näitä juttuja, mitä päättäjät päättää. Heille riittää aikuisen läsnäolo ja se, että oppivat erottamaan oikean ja väärän ja saavat olla toisten lasten kanssa. Opettajan työssä on tietysti vielä enemmän hommaa kuin meillä näiden pilttien kanssa.
      Tsemppiä sinullekin Satu ❤️

      Poista
  9. Ihan hyvin voi kertoa noista varjopuolista, varsinkin tuolla alalla, jossa läsnäolo on niin tärkeää, mutta sitten kaikkien vaatimusten vuoksi siihen ei ole tarpeeksi aikaa, olisi hyvä jos myös päättäjät lukisivat tällaisen postauksen. Poikanihan on samalla alalla, joten ymmärrän hyvin että on asioita jotka ketuttavat, ja etenkin tuo arvostus ja palkka. NÄyttää siltä että joka puolella maailmaa on vähän sama juttu tuolla alalla, ainakin mitä palkkaukseen tulee, ja täälläkin siitä purnataan. Kaunista lokakuun alkua Outi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on "hauskaa", että aloilla, joissa pidetään huolta ihmiselämästä, ei ole arvostusta eikä oikeaa palkkaa. Minähän en osaa pitää suutani kiinni asioista jotka ärsyttää, mutta aina sitä vähän jännittää, kun niin vahvasti tuon oman mielipiteeni esille. Ihan ihmettelen, että tänne ei ole vielä kukaan tullut purnaamaan vastaan! Ehkäpä minun mielipiteeni on valtaosan ihmisistä kanssa samanlainen.
      Kaunista lokakuuta sinullekin Jael <3

      Poista
  10. Todellakin saa olla sitä mieltä mitä on, ei sellaista työtä olekaan joka aina olisi antoisaa ja ihanaa. Lastenhoito on mitä vaativinta työtä ja raskastakin, vaikka olisi kuinka kutsumusammatti.

    Tänä päivänä työssä kuin työssä on valtavasti tuota byrokraattista paperinpyörittämistä joka syö aikaa siltä oikealta (tarkoitan sitä pääasiallista) työltä kuten lastenhoidosta mutta sekin on jossain raossa tehtävä.

    Kyllä palkkakin pitäisi saada siltä ajalta jonka töissä on!

    Arvostan ihan suunnattomasti kaikkia jotka ovat sosiaali-tai terveydenhuollon alalla, vaikka työtä arvostetaan paljon, se ei näy palkoissa mikä surullista.

    Siltikin iloa viikkoon Outi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se arvostus näkyisi nimenomaan siinä, että palkkaus saataisiin kuntoon. Päättäjät eivät arvosta hoitotyötä, se on tullut nyt selväksi. Tosi paljon on liitot ym taistelleet asioiden hyväksi, mutta kaikki menee kuuroille korville. On helppo päättää asioista, kun niistä ei oikeasti tiedä mitään!!! Huh, ihan verenpaine aina nousee kun tästä asiasta alkaa jutella :)
      Ihanaa viikkoa sinullekin Maikku <3

      Poista
  11. Tottakai työ huonoista puolista saa ja pitääkin puhua! Eihän mikään koskaan muutu jos epäkohtia ei nosteta esiin.
    Tuo on aivan törkeää, että pitää tulla töihin ennen työajan alkua jotta lapset saavat puuronsa ajoissa! Mitähän liitto siihen sanoisi...?
    Ei töissä käynnin pidä olla mitään talkoohommaa, vaikka olisi kuinka mukavaa.
    Ja sanan kutsumusammatti poistaisin sanakirjasta ja kriminalisoisin.
    Kutsumus ei elätä, eikä tarkoita sitä että on otettava mitä tahansa kuraa vastaan.
    Itse olen hoitajana vanhuspuolella, ja on käsittämätöntä millaisia kuvitelmia ihmisillä on.. Kun on alalle hakeutunut, on syytä valittamatta ottaa vastaan iskut, potkut ja puraisut, ja palkkaus on huono työaikoihin ja työn raskauteen nähden. Minäkin pidän työstäni, mutta en ole sokea epäkohdille, tai yritä upottaa vaaleanpunaiseen hattaraan niitä ikäviä tai vaikeita asioita.

    Hattua nostan sinulle ja teille kaikille jotka teette työtänne lasten kanssa!
    Todella tärkeä sarka, ja varmasti vaatimuksia tulee oikealta ja vasemmalta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sinne töihin pidä tulla aikaisemmin, mutta kaikki tulee, koska on täysin mahdotonta tehdä puuroa samaan aikaan kun ottaa lapsia vastaan hoitoon! Kannatan kutsumusammatin poistamista myös, koska se oikeuttaa käyttämään ihmisen auttamisen halua hyväksi.
      Olen ollut alalla nyt 11 vuotta ja on kun ennen olisin ollut siellä hattarassa ja nyt sitten ollaan myrskypilvessä. Asiat ovat muuttuneet niin paljon tuona aikana, että niistä ei voi puhua edes samana päivänä.
      Kiitos kommentistasi ja kovasti myös arvostan sinun työtäsi. Hyvä me hoitsut <3

      Poista
  12. Hieno hieno hieno kirjoitus Outi❤❤❤❤❤❤❤❤❤

    VastaaPoista
  13. Hyvä kirjoitus, ja täyttä asiaa. Tottakai saa valittaa, ei todellakaan joka päivä ole eikä tarvitsekaan olla sitä auringonpaistetta työmaalla, eihän niin ole kotonakaan. Ja itse huomasin etätyötä tehdessäni (yksin) että kyllä ne työkaverit usein sai päivän parantumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tosiaan tiimissä kyllä tuetaan toisiamme ja jos toisella on vähän huonompi päivä, niin silloin toinen hyppää puikkoihin. Työkavereilla on iso rooli työssä viihtymisessä.

      Poista
  14. Kiitos Outi kirjoituksestasi. Olis kuin olisin itse kirjoittanut. Samoja ajatuksia ja tekemisiä olen kans tehnyt, aikoinaan olin ryhmiksessä töissä, myöhemmin päiväkodissa ja lopulta koululla. Kyllä tuona aikana nuo paperityöt lisääntyivät ihan valtavasti. Puhumattakaan tänä aikana.
    Usein mullakin kävi että lapsi haettiin 16.30 ja vielä jäätiin puhumaan, yleensä itselläkin oli kova kiire kotiin, mutta ei siinä passannut sanoa äidille lähde nyt jo kotia.
    Onneksi oli mukavat työkaverit että sai työpäivän aikanakin purkaa jos oli paha olla,....kahvitauolla ei lasten kuullen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti on tosiaan meno tässä 11 vuoden aikanakin muuttunut! Minulla on myös mukavat työkaverit ja yhdessä paasataan kaikki päivän jutut läpi :)

      Poista
  15. Todellakin voisi unohtaa koko kutsumusammatti-termin, on kyllä raivostuttavaa lukea joka päivä ja kuulla kuinka meidän lapsiamme hoitavien työtä ei arvosteta, palkka ei ole ollenkaan sen vastuun suuruinen yms. Iso kumarrus ja kiitos teille yhtä maailman tärkeintä työtä tekeville, toivon että jaksat ja uurastus vielä joskus palkitaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään sain kyllä niin ihanaa kiitosta työkaverilta, että olen ihan pöyristynyt. Muutenkin tämä viikko on ollut tosi hyvä työviikko. Oikein hymyilytti kun kaatosateessa olin lasten kanssa metsäretkellä, että juu, kyllä tää on ihan mun juttu :) Sitä vaan aina toivoo, että ne päättäjätkin näkisi, miten tärkeää tämä meidän työ on.

      Poista
  16. Negatiivisesti puhuminen ei todellakaan aina ole edes valittamista eli meillä Ihmisillä on tarve purkaa asioita ja sehän tekee hyvää, toisin kuin padotut tunteet. Eli hyvä vaan, että purat ja onhan se niin, että jaksavainen hoitotäti on se ihanin ja Lämpimin. Kiire ja stressi ei sovi kenellekään. En sano, että stressi sinulla purkautuu lapsiin, mutta pahimmissa tapauksissa niin voi käydä. En tiedä mitä asialle voisi tehdä, mutta jos ei pidetä ääntä, ei myöskään kukaan herää. Hyvä kun kirjoitit, teette maailman tärkeintä työtä.

    Ihanaa päivää Outi❤️🧡❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset eivät missään nimessä saa kärsiä näistä ylimääräisistä jutuista. Ainoa missä hoitotädin kiire ja stressi voi näkyä, on vähän väsynyt hoitotäti, joka ei jaksa hassutella ihan samalla tavalla. Tiedätkö muuten mikä on ihan parasta stressinlievittäjää. Nappaa jonkun pikkuisen syliin tai käy halaamassa lapsia, se rentouttaa aina <3
      Ihanaa päivää sinullekin Tiia <3

      Poista
  17. Kirjoitit asiaa. Eihän mikään työ ole täydellinen, kun me ihmisetkään emme ole. Kielteiset asiat on hyvä nostaa pöydälle, jotta muutosta voisi tapahtua. Kaunista ja hyvää syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhumattomuus ei tosiaan auta asioiden saamisessa eteenpäin.
      Ihanaa syksyä sinullekin Marja!

      Poista
  18. Hyvä kirjoitus. Sama suunnittelu, kehittäminen ym. valtaa alaa opettajan työssä. Koko ajan jotain projekteja ja erikoispäiviä. Kun saisi vain olla niitten kivojen lasten kanssa ja opettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehittyminen ja kehittäminen vievät päättäjiä vain enemmän ja enemmän pois siitä tärkeimmästä, eli lasten kanssa olemisesta.

      Poista
  19. Tärkeää on, että epäkohdista puhutaan <3 Ja esim tuo työaika, olisi kyllä aihetta mitoittaa sitä työnjohdolla vähän erilailla<3

    VastaaPoista
  20. Mahtava teksti! Olen itse yksityinen perhepäivähoitaja ja tykkään olla lasten kanssa ja suunnitella pedagogista tekemistä lasten ideoiden ja tarpeiden pohjalta, mutta silti monesti uuvuttaa. Työpäivä lasten kanssa kestää vanhempien työajan + matkaan kuluvan ajan, ja työpäivän jälkeen odottaa siivous, seuraavan päivän tekemisten ja ruokien valmistelu, paperihommat (kun kaikki pitää tosiaan suunnitella, dokumentoida, arvioida ja kehittää) ja omat lapset, joita ei luonnollisestikaan saa minnekään hoitoon iltatöiden ajaksi. Isoimmat paperihommat jäävät viikonloppuisin tai lomalla tehtäviksi. Työn plussat voittavat miinukset ihan mennen tullen, mutta usein mietin, miten kivaa tämä työ olisikaan jos ei jatkuvasti tarvitsisi pelätä loppuun palamista. Yksin töitä tehdessä ei voi edes turvautua kollegan tukeen, vaan jokainen tilanne pitää hoitaa itse alusta loppuun.

    VastaaPoista