Tajine

Tajine tai tagine (arab.  طاجين‎ /tˁaːdʒiːn/) on sekä pohjoisafrikkalaisen kannellisen savipadan, että padassa valmistetun ruoan nimitys.

 Perinteinen tajinepata on raskaasta savesta tehty kaksiosainen pata: laakea matalareunainen alusta ja iso kartiomainen kansi, joka asetetaan alustan päälle ruoan valmistumisajaksi.

 Savipata voi olla lasitettu tai lasittamaton. 

Kartion muoto edistää höyrystyneen veden palaamista alustalle, jonka voi sitten ruoan valmistuttua nostaa pöydälle tarjoiluastiana. 

Tajineja on monen kokoisia, mutta pienin on tarkoitettu kahdelle hengelle.

Meidän oma tajine on vähän erikoisempi.

Siinä ei ole kartiomaista kantta vaan vähän pyöreämpi.

Kannoimme tämän padan käsimatkatavarana Marokosta.

Anoppi oli tämän meille valinnut ja hankkinut yllätykseksi.

Tälle onkin ollut käyttöä kiitettävästi.

Pataan kannattaa laittaa pohjalle hyvää oliiviöljyä .

Ruoka palaa helposti pohjaan, mutta jos käyttää kikka kolmosta, ei näin pääse tapahtumaan.

Kikka kolmonen on se, että laittaa lieden levylle ennen pataa kolmeen kohtaan viisi senttiset.

Näin pata ei ole ihan suoraan kiinni lieden levyssä.

Rachidin lihapullatajine

600g naudan jauhelihaa

6 isoa perunaa

1 pss pakasteherneitä

1 tomaattipure

2 dl vettä

2-3 kananmunaa

3 valkosipulinkynttä

Mausteiksi (oman maun mukaan):

pippurisekoitus

paprikajauhe

suola

kumina

Laita tajinen pohjalle pari ruokalusikallista oliiviöljyä.

Lämmitä öljy valmiiksi.

Lisää öljyn sekaan puristetut valkosipulinkynnet.

Mausta jauheliha ja pyörittele siitä pieniä lihapullia.

Laita lihapullat pataan.

Ota jauhelihan pintaan pieni väri.

Lisää pataan perunat ja pakasteherneet.

Lisää veden sekaan tomaattipure.

Kaada tämä "kastike" pataan.

Lisää mausteita myös tässä vaiheessa kastikkeeseen.

Anna hautua, välillä sekoittaen, n.40 minuuttia miedolla lämmöllä.

Kun perunat tuntuvat pehmeiltä, lisää pataan vielä kananmunat.

Odota, että kananmunat hyytyvät.

Sitten vain nauttimaan hvyästä ruoasta!

Ihanaa keskiviikkoa <3

Ruusuista

Rakastan peltirasioita, niihin on niin helppo säilöä pieniä tavaroita (ja niitähän tässä kämpässä riittää).

Ikeassa myydään pipareita valmiiksi kauniissa peltirasioissa, mutta kansi ei ole kauhean kaunis.

Tästä rasiasta olen hyvin ylpeä, koska "pelastin" sen roskistuomiolta.

Ajattelin retroilla oikein kunnolla tämän kannen kanssa.

Tietenkään ei löytynyt kudetta tai lankaa oranssina eikä myöskään punaisena, joten nyt sitten tehdään värihirviö.

Vihertävää ja vaaleanpunaista valikoin tähän hommaan.

Minähän en osaa kunnolla virkata mitään, joten tein vain aloitus ympyrän ja sitten ketjusilmukoilla terälehtiä.

Keskimmäisessä kukassa on jopa muutama pylväs :)

Lehtien virkaa toimittaa tuplasolmitut kuteen jämät tuolla kukkien väleissä.

Tulipahan persoonallisen näköinen rasian kansi.

Ehkä lisään vielä helmiä kukkasten keskelle...ehkä!

Mukavaa viikonalkua ihanat <3

Äitienpäivälahjat

Ensi viikonloppuna sitä taas vietetään, äitienpäivää.

Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1918, 7.heinäkuuta, kylläkin vain Alavieskassa. Äitienpäivän toi Suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana toiminut Vilho Reima. 

Seuraavana vuonna päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina jo useammalla paikkakunnalla, mutta 1927 äitienpäiväksi vakiintui nykyinen ajankohta. 

Äitienpäivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi 1947.

Me olemme lasten kanssa töissä tehneet kortit äideille ja tällä viikolla valmisteltiin lahjoja.

Teimme lelutilausta ryhmikseen ja selailin Tevellan kuvastoa, siitä se ajatus sitten lähti.

Yksilölliset ja tosi hienot lahjat rakkaille äideille!

(näytän nyt oman tekeleeni teille)

Lahjaksi lautanen.

Lapsi taiteilee itse lautaseen mitä haluaa.

Kaikki omien taitojensa mukaan.

Tällaiset posliinitussit ovat todella hyvät, kun annetaan pienenkin lapsen taiteilla itse.

Maalilla koristelu olisi ollut varsin sottaista hommaa, mutta näillä tusseilla taiteilu oli siistiä touhua.

Koristeltu lautanen saa ensin kuivua huoneilmassa n.4 tuntia.

Sen jälkeen uuni lämmitetään 160 asteeseen, laitetaan lautaset uuniin 30 minuutiksi, jonka jälkeen suljetaan uuni, mutta annetaan lautasten jäähtyä uunissa.

Ei mitään pikaista puuhaa, mutta lopputulos on kaiken tämän väärti.

Tällainen tuli minun lautasestani.

Lasten lautasista tuli paljon hienompia.

Niissä oli paljon värejä, äideistä kuvia ja kukkasia.

Varmasti äidit tulevat olemaan yllättyneitä ja onnellisia näistä upeista lahjoista.

Ihanaa viikonloppua <3

Pikakorut ranteeseen

Nyt tulee kuulkaa ohje maailman nopeimmille käsikoruille.

Yhden korun tekemiseen menee noin minuutti.

Tämän ohjeen löysin facebookista ja pakkohan sitä oli testata.
Kerran käytetyt pillit käyvät tähän hommaan oikein hyvin.
Muista pesu ja kuivaus ennen uudelleenkäyttöä! 

Kyllä vain, nyt teroitetaan pillejä.

Paina pilliä reilusti, silloin terotin leikkaa tasaisemman pinnan.

Nämä pillit ovat vähän normaalipilliä paksumpia, joten käytin terottimen isompaa puolta.

Kun aloitat terottamisen, älä pysähdy ennen kuin pilli on lähes kokonaan teroitettu.

Hävikkiä ei juuri pillistä jää.

Tältä se nyt näyttää.

Pillin päät kieritetään lomittain, näin pillistä tulee valmis koru.

Tältä koru näyttää valmiina.

Nyt sitten vielä vaaleanpunaista ja turkoosia pilliä terottamaan.

Voi vitsi miten kivoja näistä tuli.

Nyt voin sanoa, että ei ollut turhaan keksitty ohje, kyllä tää toimi!

Ja toimii myös kädessä!

Eipä olisi uskonut, että pilleistä tulee näin kivat käsikorut <3

Ihanaa torstaita ihanat <3

Hämmästyttää, kummastuttaa tätä somettajaa

Kuten olen täällä aiemmin puhunut,  olen halunnut pitää blogini sellaisena hyvänmielen blogina.

Tietenkin, jos elämässäni on tapahtunut tai tapahtumassa isoja asioita, niitä voin avata myös täälläkin.

Te esimerkiksi tiedätte, että olen menettänyt isäni, minä saan tänään uuden työkaverin ja olen hurjan rakastunut mieheeni.

Monet täällä tietävät myös perheenjäsenteni nimet.

Jotenkin koen tänne blogiin kertomisen kivemmaksi kuin sen, että alkaisin avautumaan asioistani Facebookissa.
Toisaalta hauskaa, koska täällä juttujani lukee useampi kuin Facebookissa.

Instagramissa tykkään jakaa pieniä juttuja arjestani, asuistani ja joskus naamastanikin, jos meikki on onnistunut tai olen johonkin tuotteeseen kovin ihastunut.

Voidaan siis todeta, että olen melko avoin täällä sosiaalisessa mediassa.

Tämän kautta päästään siihen, mikä itseäni on käynyt kovasti kummastuttamaan nimenomaan Facebookissa..

Mietin, miksi joku esittää aivan muuta Facebookissa kuin mitä on Facebookin ulkopuolella.

Eniten ehkä ärsyttää sellainen huomion kerjääminen esim.

"Mä lähden nyt, kiitos kaikesta paskasta".

Ihmiset tulevat heti kommentoimaan, että mikä sulla on, mitä on tapahtunut?

Sitten selviää, että asia on ihan mitäänsanomaton.

Kirjoittaja on vain halunnut huomiota. 

Tunnetteko tällaisia henkilöitä somessa?

Toinen mitä ihmettelen on, että joku elää unelmaelämäänsä somessa, vaikka todellisuus on ihan jotain muuta.

Tämän jotenkin ymmärrän paremmin kuin tuon edellisen tyypin.

Kaikkihan meistä haluaisi, että elämä olisi yhtä ruusuilla tanssimista.

Hitto sentään, se se vasta olisi kivaa.

Olen siitä outo, että koen tällaiset ihmistyypit kovin voimia vieviksi.

Luojalle kiitos nykyaikana on mahdollisuus laittaa toisen päivitykset piiloon.

Tätä olen nyt harkinnut vakavasti. 

En halua poistaa näitä ihmisiä ystävälistaltani, koska he ovat aivan ihania kun nähdään livenä.

Instagram on omissa silmissäni paikka, josta löytyy ihan mitä vain. 

Siellä en näe tai tajua tällaista samanlaista käytöstä.

Tietenkin haluat näyttää parhaimpasi kuvissa.

Tiedän, että monet ihmiset tienaavat rahaakin instagramin avulla, silloin sitä vasta panostetaankin kuviin.

Itse olen onnellinen jos rajauskynä pysyy luomella paikoillaan tai kahvissani on täydellinen vaahto, siitä pitää napata kuva (pitää ja pitää).

Seuraavaksi kuva mieheni tekemästä Marokkolaisesta lihapullataginesta, joka ei liity näihin asioihin ollenkaan, mutta näyttää ja maistui tosi hyvältä!

Minunkin tyylini varmasti ärsyttää monia.

Usein jo pelkkä ulkomuotoni aiheuttaa ärtymystä joissakin ihmisissä.

Minä kirjoitan kuitenkin asioista, jotka ovat minulle tärkeitä tai mitkä pistävät minut miettimään asioita.

Enempää itseäni puolustelematta lopetan tämän kirjoittelun.

Olikohan tässä nyt mitään järkeä?

Ehkä minun vaan pitikin päästä avautumaan asiasta tänne.

Oli miten oli, nämä minua nyt kummastuttaa kovasti.

Onko teillä asioita, jotka ihmetyttää sosiaalisessa mediassa?

Sana on vapaa!